United States or Dominican Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
KULLERVO. Mitä muistelet isästäni? KIMMO. Hän kiivas oli, mutta rehellinen. KULLERVO. Nuottaako olet tänään vetänyt? KIMMO. Päivän karjassa käynyt olen, niinkuin sanoin. Mies, muotos kauhistaa; tämä terävä ja kylmä katsanto on kärmeen. Kelmeäksi poskes käy ja hammasta puret, että kovin paisuu leukas jännelihat.
En tiedä on niin kamalaa, Koko ruumistani mun kauhistaa!... Voi jospa äiti tulis vainen! Olenpa arka hupsu nainen! Kuningas Thulen kansan Ol' aina uskoinen. Hälle vaimo kuollessansa Soi maljan kultaisen. Se hälle kallihin kalu, Kemuissa siitä joi; Vesi silmistään yhä valui, Kun huulilleen sen loi. Soi kuolon kutsu hälle: Niin kaupungit ja maan Kaikk' sääsi perijälle Ei kultamaljaa vaan
Alakuloinen hän oli hamaan lähtöönsä asti, välistä puristaen ja avaten nyrkkiänsä ja katsellen kämmentään sekä puhellen kuinka häntä kauhistaa, jos pitäisi kuolla ilman katumusta, halvaukseen. Hän sanoi myös tehneensä lupauksen, olla suuttumatta, koskapa suuttumus vaan pilaa veren ja nostaa sitä päähän. Ja koska hän nyt muutoinkin oli luopunut kaikesta, niin mitäpäs olisi hänen tarvis suuttuakaan?
No niin, tottele minua: luovu tuosta naisesta; minä en häntä tunne, vaan jonkunmoinen aavistus sanoo minulle, että hän on kadotettu olento ja tuopi onnettomuutta. Sinä olet oikeassa, sanoi d'Artagnan, minä luovun hänestä. Minä tunnen että tuo nainen minua kauhistaa. No niin, siinä teet oikein, poikani, sanoi Athos puristaen gaskonjalaisen kättä melkein isällisesti.
Kuin käärme koettelin myrkyttää Ma taivahista, pyhää elämää; Ma skorpiooni Pyhän povella, Noin sydänjuuriin salaa pureva. Mutt' itseheni myrkky kohdistui, Hän kavalluksen kautta kirkastui, Verellä pesi synnit ihmisten, Sovitti kaikki itsens' uhraten. Minulle yksin ikipimeys Min' olen ihmisnimen häväistys. PILATUS: Juudas! Haa! mua katsees kauhistaa! Miks' olet tullut, haamu veretön?
Jos ken mailmaa rakastaa, Tyydytystä ei hän saa: Kallis veri Jesuksen Tyydyttääpi parhaiten. Vihamies jos viekkaasti Vihaa, vainoo, sortaapi, Jesus auttaa tuskista, Synnin, kuolon kahleista. Sairaus jos saavuttaa, Tauti tahtoo vaivuttaa, Jesus, paras lääkäri, Tehdä taitaa terveeksi. Joskin köyhyys kauhistaa, Onnettomuus ahdistaa, Jesus antaa yltäiset Ruoan ja muut tarpehet.
Mua kauhistaa jo, kun sen sanan lausun; Ja tekoon, joka moisen nimen sietää, Ei koko mailman turhuus mua saa! JAGO. Oi, huolet' olkaa; se vaan pien' on oikku. Hän valtatoimihin on suuttunut Ja näin nyt teitä toruu. DESDEMONA. Jos muut' ei olis JAGO. Muuta ei, sen vannon. Kuulkaa, torvet iltaiselle kutsuu! Venetian airutkunta vartoo; sisään, Ja itku pois! Hyväksi muuttuu kaikki.
Jumala! jos hän eräänä päivänä väsyisikin palvelijan asemaansa, väsyisikin valmistamaan muille vuodetta, jossa hän itse on maannut ensimäisenä, ja antaisi heidät ilmi kuninkaalle! Jos Tristan vielä kuolee hänen kavaltamanaan!... Täten pelko kalvaa ja kauhistaa kuningatarta. Mutta tätä tuskaa ei suinkaan aiheuta Brangien, tuo uskollinen, vaan hänen oman sydämensä levottomuus.
Minä tunsin hänet, Horatio: äärettömän sukkela, erinomaisen leikillinen mies; hän on selässään minua kantanut senkin tuhannen kertaa; ja nyt, kuinka kuvitustani kauhistaa! mieltäni oikein kääntää. Tuossa riippuivat huulet, joita olen suudellut en tiedä kuinka monesti.
Jok' inttäyksin turhin turmelee Mult' ilon haimit pienimmätkin, Ja valhe-elon ilvein häiritsee Maailman, jonka sydämeeni kätkin. Ja yö kun vihdoin mua varjoaa, Ma tuskitellen väännyn vuoteellani, Ja hurjat unelmat mua kauhistaa, Ja rauha kauas karkaa sielustani.