United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja tuolla pettänyt nuorukainen On suuret toivehet synnyinmaan. Ja tuolla pettyneet immen toiveet On sulhostansa ja onnestaan. Mut ken se kertoa voisi kaikki? Ken kuvata kaiken sen kurjuuden, Mik' ihmiskunnassa, ihmisissä On vallalla tähden juoppouden? Ei! Kuva moinen se kauhistaapi, Se kauhistaa ja se velvoittaa Meit' eespäin viemähän suurta työtä, Jo vuosikymmenten alkamaa!
Kukin on elämässä ja kuolossakin Turvassa, kun Herrahan luottaa; Rikoksellinen, kussa hän kulkisikin, Vain rauhaa etsivi suotta. Hänt' tuntonsa soimaus kauhistaa, Peljättävi viimeinen hetki, Kun kuolohon kulkevi retki. Vielä mitä! mutisi Drake ja käski hevostansa liikkeelle. Omatunto!
Enskertaa miehen nyt sydämeen kevät-aurinko pilkehtii, sulaneista nyt lähteist' ehtimiseen vedet uhkuen tulvehtii. "Ja jos murheess', onnessa olla saan mies joukossa sankarien, sotahan olen valmis ja kuolemaan; sois Herra jo huomenna sen!" Sua Wadenstjernan nimi kauhistaa?
YLIOPPILAS. En saata mennä täältä näin; Sen suosion viel' antanette, Ett' albumiini rivin kyhäisette? MEFISTOFELES. Halusti! MEFISTOFELES. Sä neuvoa seuraa tätini, käärmeen, antamaa, Kyll' jumalankaltaisuutes viel' sua kauhistaa. MEFISTOFELES. Mihinkä mielit juuri! Me nähdään pieni mailma, sitten suuri. Mink' ilon, hyödyn norkkehella Saat tällä retkellä herkutella!
Kauhistaa sitä ajatella ... se vihloo sydäntäni ... ja varmaan on teidänkin sydämenne murtuva, armollinen herra, niin päättyi hänen kertomuksensa; mutta teidän poikanne suu oli täynnä herjausta ja pilkkaa pyhää oppiamme vastaan; ei ainoakaan pimeyden hengen villitsemistä filosoofeista ole julennut lausua moisia parjauksia... Vähäinen asia sen rinnalla ja johon panen verrattain vähän painoa oli, että hän uhkasi minut tappaa, jos minun kauttani yhtäkään hiuskarvaa kärvennetään noiden molempien naisten päästä.
LALLI. Mutta ole varoillas, Ett' eivät kuokkavieraat hyökkää tänne Yht' äkkiä ja arvaamatta... SORRI Kummaa! Viel' läksi viisas sana huuliltasi Ma olen varoillani nyt kuin aina. Toinen Kohtaus. LALLI ja TAIMO. LALLI. Et puhu mitään, Taimo? TAIMO. Puhua Jos uskaltaisin, teitä pyytäisin Tuon pispan lakin päästänn' ottamaan. Se tekee muotonne niin kamalaksi, Ett' oikein mua kauhistaa!
Jo vihdoin heltyy pakko toivoton, vihdoinkin voiton seppel' loistaa kerta häpeä pitkä oli, ponneton, nyt päivä kunnian heille noussut on, työ tehdään, joll' ei ikäkausiin vertaa. Ja turhaan ponnistaen Ryssät vastustaa, ens kertaa ahdingossa näillä mailla. Rajevskin tulet ei voi enää kauhistaa, pelätty, kuulu nimens' sammua nyt saa, se tenhoaan ja voimaansa on vailla. Mut vielä koitos.
Tekö uitte kyynelissä? Ah, se vaivaa minua sanomattomasti. Rohkaiskaa itseänne, jalo neitiseni," sanoi Sigismund teeskennellyllä lempeydellä sisälle astuessaan ja verkalleen lähetessään itkevää, joka yhä piti silmiänsä taivasta kohden. "Minun tuloniko teitä niin kauhistaa?
Oi, Suomi, kallihin isänmaa, Nyt itket haudalla verta. Sua veljesmurha se kauhistaa: Josp' ois' se viimeinen kerta! Sun äidinkasvosi synkistyy, Ja itkee taivas ja kansa Ken on se hirmuinen verikyy, Mi vainovi vanhintansa?
Sen eteläistä kylkeä on mahdoton siivittä kulkea. Mieltä kauhistaa vaaran huipulta läntistäkin sivua katsellessa, sillä vaaran juuri on kadonnut näkyvistä. Luulet seisovasi vihaisten vesien pyörittelemillä kivijärkäleillä.