Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Nuo tähteet monen kalliin voiton tieltä, rivimme harvat, ken ne koota vois? Uljuutta, kullan-uskollist' on mieltä, vaan pois jäi itse järjestäjä, pois. Hän, vaaroissamme kirkkain toivon tähti, mies, jonka johdoss' urhot Porin lähti satahan verileikkiin ihanaan, ei myötä ois, kun viime koitos kohtaa, urosten tyynen kuoloon-käynnin johtaa, ei hän, mut sattumus nyt saisi vaan.
ANTONIUS. Poltamme liiat laivat; jäännöksellä Täyskuntoisella sitten Actiosta Ajamme Caesarin. Jos häviämme. Niin uusi koitos maalla. AIRUT. Huhu on tosi: hän on siellä itse. Caesar on valtaans' ottanut Torynen. ANTONIUS. Siell' itse? Mahdotonta! Ihme, että Väkensä siellä on. Canidius, sinä Jäät maalle kuudentoista legioonan Ja tarpeellisen ratsuväen kanssa; Me käymme laivaan. Tule, armas Thetis!
Tää riittää. Hyvää yötä! Kätes, Antonius! POMPEJUS. Ensi koitos maalla. ANTONIUS. Niin oikein! Kättä päälle! POMPEJUS. Oi, Antonius, Sull' isäni on talo, mut, ei, nythän Olemme ystäviä. Tulkaa purteen. ENOBARBUS. Varotkaa putoomista. MENAS. Kojuuni tulkaa. Hei vaan, rummut soimaan, Ja torvet, huilut, hei! Neptunus kuulkoon, Kuin raikkaast' isoisia hyvästellään! Soittakaa, soittakaa, sen vietävät!
Viel', uljas turhaan, sotajoukko vastustaa, jok' ennen kohdannut ei tiellä tenää. Ei kammota Rajevskin tulet: raukeaa nyt nimi, äsken kuulu, peljätty, jo saa sen loisto lopun, tenhoa ei enää. Mut vielä koitos. Sijaan lyötyjen viel' uudet laumat vyöryttää hän voipi, jo talttuu vauhti Suomen urhojen; mut kuule: hetki hetkelt' yhä paisuen, nyt Porin uljas marssi kaukaa soipi.
Ei tuhmista neidoista, tuumasin, On paras tuhmista jäädä loitos; Mut kun niin ryhdyin viisaihin, Mun vielä huonommin kävi koitos. On liian viisahat viisaat nää; Mitä kiusoja urkkivat, ajatelkaa! Mut itse jos tärkeintä kysyt, he jää Vain nauraen vastausta velkaa. Missä? Missä väsyneen ja ounaan Lepopaikka viimeinen? Alla oranjeinko lounaan? Alla Reinin lehmusten?
Jo vihdoin heltyy pakko toivoton, vihdoinkin voiton seppel' loistaa kerta häpeä pitkä oli, ponneton, nyt päivä kunnian heille noussut on, työ tehdään, joll' ei ikäkausiin vertaa. Ja turhaan ponnistaen Ryssät vastustaa, ens kertaa ahdingossa näillä mailla. Rajevskin tulet ei voi enää kauhistaa, pelätty, kuulu nimens' sammua nyt saa, se tenhoaan ja voimaansa on vailla. Mut vielä koitos.
Mielevä Meriones näin vastasi hälle ja lausui: "Mullapa myös majass' on liki tummaa purttani kyllä mont' asett' iliolaisten, vaan ne on kaukana noutaa. Taistoss' en minäkään näet unhota kättäni jouten, vaan eturinnass' aina ma kamppailuun urokuuluun astun, konsa on vain sodan alkanut ankara koitos.
Kun synkkään kuolinkoppihin säät talven vielä pauhaa, niin ensi kevään kukkaset koristaa haudan rauhaa! Maanpakolainen. "Vain turvaks lain ja kuninkaan me Skotlannista lähtiin; vain teillä lain ja kuninkaan me Iirin-rannat nähtiin, kulta, me Iirin-rannat nähtiin. "Min uljuus voi, se tehtihin, mut turhaks kääntyi koitos.
Kilven suojakseen heti nosti hän ympyriäisen, peitsen tähtäsi päin vihamiestä ja huus väkevästi: "Toivoit kaiketi mielessäs, asekuulu Akhilleus, Troian urhojen kaupungin nyt voivasi kaataa. Houkkio, kohlut lie monet tuottava teille se koitos!
Mut vielä urhoin kera käydä voinen, maass' olin jo, mut koittaa koitos toinen mun suokaa, elvyin taas, kun teidät näin.» Jo kostui silmä Döbelnin ja loisti: »Siis taisteluun, sa väki verraton! Se, minkä näin, kaikk' arvelut se poisti, tää Döbelnin, tää voiton päivä on. On vilja kypsää. Adjutantti, lentäin, mailta, mailta, metsän äärelt' entäin nyt eespäin, niittoon kaikki käskekää!
Päivän Sana
Muut Etsivät