Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Toiset taas sanoivat, että kyllähän kyytiä saa, jos niin tahtoo, mutta junassa pääsee paljoa pikemmin ja mukavammin kuin hevosella, kun vaan maltan vähän aikaa odottaa. Minä siihen tuumasin, että maltanhan minä odottaa, kun sitte saan nähdä senkin junalaitoksen. Eihän tuo Helsinki mihin mene sillä aikaa, jos sinne mennessä vähän maailmaa katseleekin.
Oliko se suutarin akka eilen meillä kahvilla? Oli. Entä sitten? Minä vain tässä tuumasin mennä sinne suutarin juttuihin. Se on mukava mies, vaikka onkin sellainen jumalaton ja sosialisti. Sinun pitäis joutessas laittaa tuo aidankulma tänä päivänä. Siitä aina pakkaa perunamaahan Kotimäen sika ja eilen omat lampaat siitä menivät mäkeen.
Mullakin jo loppui puhehalu, tuumasin maksaa ja lähteä, vaan en malttanut kumminkaan vielä olla kerran koskettelematta kautta rantainkaan äskeistä puheainetta: Milloin teillä on aikomus viettää häänne? Häätkö ... niin, vihitytämme kai jo syyskuussa itsemme. Mitäpä siinä todellakaan vitkastelee, kun kerran on tilaisuudessa perustamaan kodin ja kaikki on selvillä.
Minä tässä tuumasin juuri, että mitähän Liisa-vainaja nyt ajattelisi, jos näkisi heikon kalpean tyttösensä yksin kävelevän Renkalan synkkiä metsiä, suurta karjalaumaa paimentamassa.» »Hän varmaankin ajattelisi», vastasi lukkari tyvenesti: »kumma, etteivät lukkarilaiset ottaneet tuota lapsukaista, vaikka ei heillä itselläänkään ole lasta, koska Jumala heiltä korjasi heidän ainokaisensa».
Seppä sanoi jälkeeni, että »parempi olisi kerta viipyä kuin kahdesti joutua. Vaan kun olet niin omapäinen, niin tee vaan niinkuin päästä käsketään. Vallassaan on vasikalla kuolema.» Minä yhä mennessä sanoin vastapainoksi: »Menköön nyt vaikka Matin pellon ojaan, taikka haapaseen kuuseen. Yrittäneen päätä ei leikata.» Menin Marin kotiin, tuumasin sille, että
Ei tuhmista neidoista, tuumasin, On paras tuhmista jäädä loitos; Mut kun niin ryhdyin viisaihin, Mun vielä huonommin kävi koitos. On liian viisahat viisaat nää; Mitä kiusoja urkkivat, ajatelkaa! Mut itse jos tärkeintä kysyt, he jää Vain nauraen vastausta velkaa. Missä? Missä väsyneen ja ounaan Lepopaikka viimeinen? Alla oranjeinko lounaan? Alla Reinin lehmusten?
Minulle juolahti mieleen hyvä juoni: vuolasin airosta lastun, heitin sen veteen ja tuumasin: "katsotaanpas minne päin lastu kulkee; virta menee etelään päin."
Mutta Leenalle ehkä tulisi enemmän vaivaa. Vaan olisipa siinä palkintokin, kun tietäisi tekevänsä hyvän työn. Jaa, niin, kun tottako otettaisiin? Niin no, en minä tiedä, mimmoista se olisi, minä vain ruoan puolesta tuumasin, että kyllä sitä olisi, mutta ei suinkaan täällä meistä kukaan vanhoilla päivillään rupea lapsia hoitelemaan.
Senkin moukat, jupisi teurastaja ja asteli toisaalle. Matti taas otti ohjakset käteensä ja ajoi korttieriin. Onpa tuo Kailu oikein ihmeellinen eläin, tuumasin minä. Niinhän se on; ja tällä kertaa en tahtonut Kreetan mieltä loukata: kenties hän sentään on oikeassa. Tää matka on ollut moniloppinen, sanoi. Niin poikaseni, olemme nähneet ihmisiä monenmoisia.
Tuli lekkui kulmakkeessa Korkealle, torniin asti, Koko huoneen kirkastaen. Väki juhlavaatteissansa Vuotti kunnon illallista, Jota pöytään laadittihin. "Oisko aikaa olla täällä Kenties saisin tähtehiä" Tuumasin, vaan kohta keksin Isän ovipenkin päässä. Kyynäspäät oli polvillansa, Otsa vasten kämmeniä, Lakin lippu silmäin eessä Etten nähnyt muotoansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät