United States or Mali ? Vote for the TOP Country of the Week !
Saisinhan käydä edes Helsingissä, jos ei muuta. Ja kohta joulunpyhäin jälkeen taisi olla vuonna 1881 läksin minä »omalla hevosella» ajamaan pääkaupunkia kohti. Eihän se ollut mitään sanomalehtimiehen kyytiä. Mutta enhän minä vielä ollutkaan mikään sanomalehtimies, en totta tosiaan ollutkaan. »SUURI SUOMALAINEN JA ENSIM
Ja sinne hän kuuli, nyrkillä sydäntään painaen, kuinka Olavi aikoi ensin mennä ylös, mutta poikkesi sitten pastorin luo, joka häntä huusi kamaristaan. »No», sanoi pastori, »mitäs miehelle kuuluu?» »Ei juuri muuta kuin että minun täytyy pyytää sinulta kyytiä laivalle.» »Kyytiä laivalle? Aiotko sitten todellakin lähteä» »Niin, kyllä asia nyt on niin päin kääntynyt.» »Elähän, ja jo tänä iltana...»
Vastaan sattui silloin vielä tulemaan leikkisä Tuppinen. Sitä huvitti se hauska näky. Hän asettui keskitielle vastaan. Mutta ei pysähtynyt poika. Suuttuneena aikoi se yhtä samaa kyytiä painaa sivu, katsettakaan Tuppiseen luomatta. Mutta Tuppinen esti.
Portista astui Ursus kantaen Crotonin ruumista roikkumassa olkapäänsä yli. Kerran hän vielä katseli ympärilleen, mutta rupesi sitten juoksemaan alas autiota katua, joelle päin. Chilon painui muuria vastaan litteäksi kuin lauta. "Olen surman oma, jos hän minut näkee!" mietti hän. Mutta Ursus juoksi aika kyytiä naapuritalon ohitse ja katosi seuraavan rakennuksen taakse.
POLIISI. Herrako se on, joka on jättänyt hevosensa vartiatta tuonne kadulle? KEKKONEN. Kyllä POLIISI. Hyvä! Se on karannut, kaatanut reen kumoon että kapsäkkinne lensi ulos ja kiitää nyt täyttä kyytiä katua pitkin KEKKONEN. Mitä? Polle karussa! No sitten POLIISI. Malttakaa! Kyllä se korjataan poliisikamariin. Poliisi on jo vuorokauden seurannut jälkiänne, mutta vasta nyt onnistunut teitä tavata.
Tamma juoksi yhtä kyytiä pirtin eteen. Liisa seisoi pirtin ovella, päresoihtu kädessä, ja katseli kummastellen miehensä kotiintuloa. Soh ... so soh! Matti harasi pimeätä silmillään, näki jonkun seisovan jollakulla ovella ja heiluttavan jotakin punaista päänsä päällä. Enhän minä mitenkä ... meinasinhan minä ... vaan kun minä... Mitä sinä horiset?
Hän koputti ovelle, ja äiti tuli aukaisemaan, sanoen: Vieläpä sinäkin, krapa, ulkona olet. Olen nyt vihdoin jo sisälläkin. Vaikka aamupäivällä oli paha ilma, niin iltapäivällä, kun selkeni, oli kovasti ihmisiä liikkeellä ja lehteni menivät kaupaksi oikein aika kyytiä. Olen tänään myynyt jokaisen kappaleen, ja se ei juuri usein tapahdu.
"Nyt maata aika kyytiä!" huudahti hän itseksensä; mutta olentonsa kaikella tarkkuudella päästeli hän kaikki solmut hiljaa ja tyyneesti, ja kun silmuke meni solmuun, niin hän ei lakannut, ennenkuin hyppysien, hampaiden ja neulain avulla sai sen jälleen auki.
Poika käänsi hevosensa ja äitinsä kohdalle tultuaan sanoi nauraen: "Mutta se on jo viimeinen, eikö niin?" "Viimeinen on ja paras. Kysele tytöltä myöskin paikkakunnan köyhistä ja käy sitten köyhiltä tiedustelemassa, mitä nämä tytöstä puhuvat. Huono se talontyttö on, jolla ei ole erityistä köyhää, jolle hän hyvää tekee. Pane tuo tähdelle, ja mene nyt Jumalan nimeen ja ratsasta hyvää kyytiä".
Kentän isäntä oli ajanut hyvin ja oli saanut markan juomarahaa, joten sai yhteensä viidettä markkaa. Palatessaan hän istui rentona rekensä perässä hevosen juosta hölkötellessä, ajatellen ja itsekseen puhellen: »Kun tuhat kyytiä tekee, niin saa jo viidettätuhatta markkaa, eikähän tässä hartioita pakota, istuskelee vain ja antaa hevosen hölkätä.