United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taaskin seisotimme hevosemme, kuunnellaksemme heitä. "Minä en rupea luomaan sinun ojiasi; kun et luo niitä, niin ole luomatta", sanoi tuo puhuteltu. Vieno puna nousi ensi puhujan kasvoille.
Mitä toiwoa onkaan minulla sitten enään jäljellä?" sanoi poika surullisesti. "Jäljellä on Jumalan waltakunta", sanoi äiti silmiäänkään poikaan luomatta. "Owatko nämät kyhäykset sitten esteenä Jumalan waltakunnalle?" kysyi poika kummastellen. "Owat. Ne owat esteenä Jumalan hengen työlle ja samassa hänen waltakunnallensakin.
Väliin hän kumminkin vielä toivoi ankkuripaikkaa löytävänsä ja väliin taisteli hän hillitsemättömällä rohkeudella karien ja kuohujen keskellä, luomatta ikävöivää katsetta takasinpäin lapsuudenuskon rantaa kohden. Harvat olivat ne filosoofit, joita hän palavalla totuuden rakkaudella ei olisi tutkinut.
Mahdotonta on ilman Jumalaa kokonaan vapautua entisestä kuvasta. Mahdotonta on myöskin, ilman Jumalaa, olla luomatta uutta kuvaa samassa kuin entisestä vapautui. Sillä jos ei riipu Jumalasta, niin ei voi muuta kuin riippua ihmisistä ja olla siis heidän käsityksensä orja.
Hän ei voinut olla aina vähän väliä luomatta puhuvia katseita Gabriellen kasvoihin, jotka vienossa kesäyön hämärässä esiintyivät kaikessa siinä puhtaassa, neitsyeellisessä loistossa, jolla hänen mielikuvituksensa aina ympäröi nuoren tytön kuvaa.
Kukkaset kaikki nyökyttelivät päitään niin onnellisina purosen laineille, ja kaukaa hongat ikivanhoja taruja kertoilivat. Ja keskellä tuota eidyllistä kuvaa Niilo tohtori näki Ainan hymyilevät kasvot ja hän ei malttanut olla luomatta häneen katsetta, joka ilmaisi hänen tunteensa.
Vastaan sattui silloin vielä tulemaan leikkisä Tuppinen. Sitä huvitti se hauska näky. Hän asettui keskitielle vastaan. Mutta ei pysähtynyt poika. Suuttuneena aikoi se yhtä samaa kyytiä painaa sivu, katsettakaan Tuppiseen luomatta. Mutta Tuppinen esti.
Olenko sinua kasvattaessani niin huonosti onnistunut, että unohdat, ketä puhuttelet? Mutta Ester oli nyt taas hurjalla tuulellaan ja vastasi, silmiään maahan luomatta: Minä en ole sitä unohtanut. Teidän armonne itse on unohtanut, että matokin kiemurtelee, kun sitä poljetaan.
Minä en voinut olla luomatta katsettani alas, ja tuntuipa oikein keventävältä, kun hän siirtyi sivuitseni ja minä käännyin tervehtimään piispa Morehousea joka oli suosikkini, herttainen ja totinen keski-ikäinen mies, jolla oli Kristus-kasvot ja joka oli hyvä ja oppinut mies. Mutta rohkeus, jonka minä käsitin olevan häikäilemättömyyttä, oli ilmaus Ernest Everhardin todellisesta luonteesta.
Vihdoin hän nousi pystyyn ja ohjasi kulkunsa saaren pohjoisosaan päin luomatta meihin juuri lainkaan huomiota. Kun tiesin, ettei hänelle oltu ilmotettu mihin Virginian ruumis oli haudattu, eipä edes sitäkään, että se oli merestä nostettu, kysyin häneltä miksi hän oli rukoillut juuri bambulehdossa. "Olimmehan siellä niin usein yhdessä!" oli hänen vastauksensa.