Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Venäläiset olivat kohta kysyneet talonpojilta, jotka olivat siellä kalastamassa, kuka se oli, joka ampui. "Kaiketi teidän väkeä", olivat nämät vastanneet. "Ei", oli upseeri sanonut, "kyllä se taitaa olla Lovijn", ja oli samassa ajanut miehensä veneisin ja soutanut sieltä aika kyytiä, niin että talonpojat jäivät rauhaan siksi kertaa.
Mutta paistipala oli aivan houkuttelevan herkullinen. Sääli siitä luopua. Hän salli kavalan ukon lähestyä sitä tarjoilemaan ja lopulta sieppasi herkkupalan ukon kädestä, mutta kun ukko samalla tavoitti siepata hänet kiinni, puraisi hän sen säären kerrassaan pahaksi ja sitä kyytiä korjasi luunsa talteen.
Taivas oli kirkas ja kylmä, pakkanen oli kuiva ja salainen, se uhkasi kerrassaan pitkittä kidutuksitta jäädyttää siihen yhteen paikkaan, jos ken hetkeksikään seisomaan jäi. Vähäksi kävi liike kadulla, issikat vain ajelivat siellä, sen tuhannen kyytiä porauttelivat, ja niistäkin moni ohjasi ennen aikojaan koninsa kotiin.
Useampia säkkejä siinä lennähtikin kynnyksen yli rekeen, ja samassa lähti suutari ajamaan täyttä kyytiä. Navetan taitse kierrellen palasi Aliina vakoilupaikaltaan. Valoisaan tupaan meneminen hävetti, aivan kuin hän olisi tullut joltain rikosretkeltä. Isä oli jo ennättänyt ennen ja istui jotenkin ajattelevan näköisenä lavitsalla. Emäntä tuli tupaan ja kysyi suutaria. Se jo meni, ilmoitti Auvinen.
Silloin tuo lurjus sanoi poliiseille "korjatkaa pois tuo poika ilkiö, joka minulta vei viisi markkaa, en minä hänestä huoli". Ja sitten hän läksi juoksemaan aika kyytiä pois.
Nyt tuli Jaakon asema arveluttavaksi, hän hyppäsi alas navetan katolta ja juoksi niin kiivaasti kuin taisi alas joelle. Isäntä, joka näytti päättäneen ottaa kiinni poikansa millä hinnalla hyvänsä, juoksi perässä myöskin joelle. Mutta kun hän sinne ehti, oli jo Jaakko vaatepäällä uinut lähes joen toiselle rannalle. Ei ukko kyytiä kysynyt, vaan hyppäsi myöskin jokeen ja huusi uidessansa: Poika!
Siellä on sitten pappi puhuva hänelle oikein sydämmeen. Puolen tunnin kuluttua tulemme me sinne ja sitten vihille aika kyytiä. Ja jospa Marietta siellä sanoisikin vielä ei, niin mitä siitä? Pappi parka ei kuule sitä kumminkaan. Mutta älkää sanoko sanaakaan tästä Mariettalle, älkäättekä kellenkään La Napoulessa!" Semmoisen päätöksen he tekivät.
Koti-veräjällä seisoi äiti-paha punasena kiukusta, ja huusi Ollille jo pitkälle matkalle: "Missä sinä, senkin tulen kakara, siekoilet? Puuro jo jähtyy. Toiset mukulat ovat Alkulassa, eivätkä nekään osaa sieltä jo tulla syömään. Mene kohta kiiruusti hakemaan heitä". Olli viskasi laudan-kappaleen sivuun, ja lähti aika kyytiä Alkulaan.
Sen tehtyä kääräsi Matti vaimonsa peitteisiin ja kantoi kotiinsa takaisin, niinkuin tuonutkin oli. Ihmetellen katsoi lääkäri tuota omituista sairaan kyytiä, jommoista ei hän vielä koskaan ennen ollut nähnyt. Seuraus tuosta lääkärin luona käymisestä oli se, että vaimo, lääkärin määräämiä lääkkeitä nautittuansa, parani vammastaan, niinkuin vesillä pesty. Ja Matti oli sanomattoman iloinen.
»On sitä sinussakin vielä entistä höläkettä!» nauroi äiti, kun Liisa luki Iikan kirjeen, jossa oli vain muuan rivi, että muutaman kuukauden perästä on hän kotona, ja että toimittaa Elsalle tämä Risto Kivisen kirje, joka pantiin tällä tavoin tulemaan, jotta varmaan perille tulee. Liisa juoksi taas samaa kyytiä Viiolle. Elsa oli kiintynyt kirjeeseen niin, ettei katsettaan nostanut Liisan tullessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät