Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Hän nousi lähteäkseen, kun joku samassa kulki ikkunan ohitse. Siinä se nyt on, huudahti Marja. Kuka? Ka, se äskeinen mies. Sisään tuli solakka, mustapartainen nuori mies, niin pitkä, että hänen täytyi taipua melkein kaksinkerroin matalassa ovessa, ja kun oikaisihe, pää orsia tavoitti. Hänellä oli käsivarrella kimppu säkkejä. Hei, siinähän isäntä! puhui hän. Terve talohon!
Mutta poika mielessänsä mietti monta kertaa: Näin ma itse Vellamon! Miks muuten niin mun verta kuvat kummat kuohuttaa ja otsasuonet ouruu? Kului vuodet, väitettiin, ett' oli hän hiukan houru. Jaakko kasvoi kuitenkin kuin korpikuusi nuori, verevä ja varteva ja vankka niinkuin vuori. Kantoi kylän säkkejä ja käytti myllyn pyörää. Isä itse enimmäkseen kaupan töissä hyörää.
Hänen vieressään istui niinikään ommellen purjevaatteesta säkkejä, vähänläntä, koukkunokkainen, mustahko nainen, päässä pienet mustat silmät, hyväluontoinen ja puhelias. Tämä oli toimittanut ratamiehen tehtäviä rautatie-putkalla, ja oli tuomittu kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen siitä, ettei ollut tullut näyttämään lippua junan tullessa, josta olikin syntynyt junaonnettomuus.
Ne olivat raskaita säkkejä, täynnänsä varmaan kultaa ja hopeata. Kookkain rosvoista, jonka Ali Baba oletti joukon päälliköksi, astui kallion luo ja Ali Baba kuuli hänen ääneensä sanovan: "Sesam, avaudu!" Tuskinpa päällikkö oli lausunut nämät sanat, ennenkuin ovi kalliossa avautui ja hän astui joukkoineen sisään. Ovi sulkeutui heti heidän jäljissänsä. Rosvot viipyivät hyvän aikaa luolassa.
Jahkailivat ja päivittelivät ja pahinta ennustivat. Ainoa, johon asia ei näyttänyt ollenkaan koskevan, oli Matti. Hän askaroi niinkuin ainakin myllyssään, kantoi säkkejä ulos ja toisia sisään, ja kiire siinä oli, sillä kiven silmä nieli hyvän veden aikana, minkä sille suinkin kerkesi antaa. Tekee siinä koko talven työn, kehuttiin.
Tämän huomasi Kantalan tarkka isäntä, joka toisella puolella huonetta säkkejä tarkasteli, kävi akkunan luo ja silmäsi ulos. "Tuon arvasin," mutisi hän itsekseen, heitti säkkikasan käsivarreltaan ja kävi vierasta vastan. "Kuules Antti," huusi hän pojalle, joka pihan perällä hakoja kakkasi, "tules ottamaan tämän vieraan hevonen ja vie se talliin!"
Jalat minulla joskus saattaa pettää, mutta pää ei petä koskaan. Kyllä ne ovat muut tässä talossa, joiden pää pettää ennen kuin minun. Koettiko se urkkia? Ei minulta urkita. Oliko sillä mitä venheessään? Oli siinä säkkejä mitä lie ollut presenningin alla. Mitä niissä oli? En minä kenenkään kätköjä urki. Tiedättekö, milloin se oli mennyt kaupunkiin? Oliko se siellä jo silloin kun me? En minä tiedä.
Ne muurit, jotka oli Herran majat, pesiksi paheen tulleet on, ja hiipat ne säkkejä vain jauhon tärveltyneen. Mut koronkisko kovinkaan niin loukkaa hyvyytt' ei Luojan niin kuin saalis, joka sydämet munkkien nyt hulluttavi. Näät kaikki, mitä Kirkko tallettavi, on niiden, jotka 'Luojan tähden' kerjää, ei suvun eikä vielä pahempien.
Vanderstratenin laivat kantoivat hänen laajojen tilustensa tuotteita Eurooppaan, lemuavia höysteitä, suuria kahvilla täytettyjä säkkejä, arkkuja täynnä sokeria, summattomia tupakka- ja pumpuli-kääryjä, ja toivat sieltä takaisin joukottain kulta- ja hopea-rahaa.
Jos niitä olisi myötäväksi, niin minulle saisi tuoda muutamia säkkejä. Minä kerron isälle, sanoi Aliina. Se olisi hyvä. Ei ollut aikaa pitempiin puheisiin kauroista, sillä toiset jo alkoivat kävellä kirkkoon päin. Näin viimeisenä juhlapäivänä oli kirkkotoimitus jotenkin lyhyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät