Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Oi Lents, eilen kun minä istuin täällä yksinäisyydessäni, tuli ensi kerran eläissäni mieleeni, etten vielä ikinä ole tuntenut, mimmoista oikeastaan on rakastaa toista kaikesta sielustansa.
Nousipa siitä melu ja leikki, niin että Mainiemen rannat raikuivat. Ylhäisistä naisista olivat muutamat varsin harjaantumattomia ja käyttäytyivät hullunkurisesti haravoidessaan, toiset taas, jotka olivat maalla kasvaneita, olivat pidelleet haravaa ennenkin. Mutta, oi taivaan korkeus, mimmoista jälkeä siinä syntyi!
Jo viimein akka tiuskaisee: "Kiuas ei lainkaan kihise, Ei vaikka saavin kaatais, Täältäkö löyly saatais!?" "Voi sentään sua pöllöpää! Mimmoista saunaa nyt on tää? Tuossa on naappu paiskaa! Löylyä heitä, laiska!" Vaan tyttö tähän vastas näin: "Emäntä kulta nurinpäin On koko asiamme, Hukassa humalamme. Katsokaa! tyhjä nurkka vaan, Kiuas on mennyt menojaan, Voi raukat löylyämme, Poloiset päiviämme!"
Niin, hanhet ne makaavat vaan pari hetkeä kerrallaan, osat päivällä, osat yöllä. Puut ovat hiljaa, liikkumatta. Kuinka erillaiselta tuo puu näyttää yöllä ja päivällä! Tuommoinen umpimainen synkkä ryhmä, kuni jättiläinen vaipassansa. Mitä kaikkea liikkuukaan tuossa värähtämättömässä puussa! Mimmoista on se maailma, jossa tuommoista on!
Käskepä paremmin toimittaa minulle asuntoa". "Mimmoista asuntoa? Jää minun luokseni". "Ei sovi; minä en ole yksin". "Tuo kumppalisikin tänne!" "Minulla on mukanani ... vaimo-ihminen". "Hei vaan! Mistä sen olet siepannut? Hi-hi!" Ja Surin vihelsi niin merkitsevästi, että kaikki purskahtivat nauramaan, ja minä kävin aivan hämilleni. "No", jatkoi Surin, "olkoon niin! Saat asunnonkin.
Kun valvoin hänen luonansa, minä osaksi havaitsin, mimmoista tuskaa hän oli kärsinyt luostarissamme Erfurtissa. Hän muisti syntejänsä ja pelkäsi Jumalan kauheata tuomiota, samalla kuin tauti rankaisi hänen mieltänsä. Toisinaan hän tunsi, että se oli perkeleen käsi, joka painoi häntä alas. "Perkele", hän sanoi, "on veljien päällekantaja eikä Kristus.
Loviisa Niemen lapset katselivat Mauria ikäänkuin jotakin etevänlaista olentoa, kun tiesivät, että tuo pikkuinen leikkiveikka nyt pääsisi matkustamaan. He eivät oikein ymmärtäneet, mimmoista se matkustaminen oli, mutta jotakin semmoista se oli, jota isot ihmisetkin tekivät. »Tuolla tulee äiti ja humma ja jattaat!» huudahti Mauri, joka näki Helyn palaavan ajurin rattailla.
"Tätä emme saa kovin oudoksua, kun muistamme, että Kaurismaan Aappo on julkisesti kumonnut kahdeksannen käskyn selityksen sanat: 'vaan hyvin lähimmäisestämme ajattelemme, puhumme ja kaikki asiat parhaan päin käännämme', sanoen niiden olevan vastoin Raamattua. "Ja sen nojallako he saavat sitten kunniallisista ihmisistä levittää mimmoista roskaa ja valhetta hyvänsä."
En minä viihdy sellaisissa seuroissa. Minä olen ehkä jo liiaksi aristokraatti, sillä minä tunnen melkein fyysillistä vastenmielisyyttä vielä nytkin ajatellessani, mimmoista siellä oli ja mitä siellä näin. Ei mikään ole niin epäkaunista, kuin tuollainen puolivillainen kaupunkiyleisö, kun se mellastaa maalla, kauniin luonnon helmassa. Tavallista pikemmin korjasinkin sieltä luuni.
Martha, joka oli opissa muoti-kauppiattaren luona, jutteli nyt heille, mimmoista työtä hänellä oli, kuinka monta tuntia hän ompeli yhtä mittaa ja kuinka hän aikoi huomis-aamuna vetää oikein pitkää, levollista unta; huomispäivän, joka oli pyhä, hän vietti kotona.
Päivän Sana
Muut Etsivät