Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Minä kihnauttelen hieman lisää löylyä, näin juuri, hieman vaan ripsauttelen, että kiuas on vaan aina äänessä. On tässä kyllä löylyä, ei meillä ole kiirettä. Olkaahan vaan isäntä niin kauan kun vaan jaksatte. Tämä se juuri tekee hyvää selkäkivulle.
Paluumatkalla pistäymme saunaan. Siellä on jo melkein pimeä, paitsi mitä lämpiävä kiuas valaisee lauteiden alle. Tuolta sitä sinäkin olet tullut maailmaan, sanoo Lallu. Minä tiedän sen jo, hän on jo ennenkin sanonut sen. Minä tiedän vähän lisääkin. Minä tiedän, että täti Laura käy ne täältä ottamassa, kaikki maailman lapset, kun ne tulevat, ja viepi ne mammoilleen. Minäpä näin, kun se sinut otti.
Hämmästyi kyläinen kansa: "Mittyinen tämä on miesi, saa sokea näkönsä, kuuro täällä kuulonsa takaisin?" Herramme Vapahtajamme kirkasti ruhat ja rammat, paidat valkeat valitsi: "Ruumis Hengen temppeliksi, Henki taivahan taloksi!" Kuiski toinen toisellensa: "Mittyinen tämä on templi, kiuas on kirkoksi nokinen, peräpenkki alttariksi?"
Akkunoita ei ole, vaan ainoastaan ikkunoita, joiden lautaiset luukut päivällä tarpeen mukaan avataan ja suljetaan. Tämmöisen asuinhuoneen omituisuuden oikeasen käsittämiseen tarvitaan talvi-illalla sitä tarkastella. Paasikivistä ladottu kiuas on koko puhteen täydessä kirkastuksessa.
Nurkassa oli iso kiuas, huonetta ympäröi laudoista seiniin tehdyt lavat, joidenka päällä oli olkikupoja väen makuusijoiksi. Akkunoita ei ollut. Päivällä oli pirtin ovi selki seljällänsä ja naiset kehräsivät pirtissä turkit yllänsä ja kaksi paria sukkia jaloissa, kuten vielä tänäkin päivänä on yleisenä tapana.
Meidän saunan kiuas oli kokoon kyhätty kovista kivistä, jotka eivät aivan vähällä lämpöä luotansa laskeneet, ja kiukaassa oli sen tähden vielä hyvin porisevaa kuumuutta, kun vettä päälle heitettiin. Kyllä se riitti tuolle entiselle rikkaalle Helmikankaan isännälle, ja hän kylpi ylen tyytyväisenä tuolla tyttärensä rakentamassa saunassa.
Lappalaisen kiuas oli tosin tuossa kukistettuna, vaan siitä ei munkki osannut aavistaa, että hänen edelläkävijänsä oli tuo pieniläntä, tihrusilmäinen poron-kesyttäjä, jonka asutus ei ole voinut jättää muuta pysyvää jälkeä, kuin tuommoisia kokoonkukistettuja kivikasoja.
Ovi oli yleensä päivän eli etelän puolella: läntisellä pitkällä seinällä päivänvalo laskettiin sisään kahdesta ikkuna-aukosta, joiden edessä oli lykättävät luukut. Tuvan ympäristöllä maasta nostetuista kivistä tehtiin uuni eli kiuas keskelle lattiaa. Veistetystä suuresta hongasta tehtiin pitkin sivuseinää ikkunoiden alle leveä penkki.
Mutta mene maata taasen, Kimmo, mene maata, ja vedä peitto yli pääs. KULLERVO. Autio on pesä, josta kotka sekä emän että pojat vienyt on; se ahne kotka, kuolo, on riistänyt tämän pesän tässä kuusten juurilla. Kylmä ompi emon hiilos, isän kiuas kylmä ja silta tuossa siivoomaton; se ennen sisareni lakasema, hänen lehdittämänsä. Missä nyt asuntonne, tämän huoneen entiset lämmittäjät ja siivoojat?
Esteristä hän oli toivonut tapaavansa ystävän ja sisaren, jolle voi itkeä rehellisesti tarvitsematta niellä kyyneleensä. Mutta tämä?... Vielä nytkin kerrottiin kotiseudulla kenraalin neidin hyvyydestä, rakkaudesta, hänen sydämellisestä herttaisuudestaan, mutta tämän enkelin tytär?... Niinkuin kiuas kylmillään! »Mene hiihtämään!»
Päivän Sana
Muut Etsivät