United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ensi kerralla munkki oli hänet työntänyt takaisin, toisella Kilian von Diesbach, joka oli sinne saapunut vähäisen apujoukon kanssa Bern'istä.

Oi, milloinka se aika tullee, jolloin ei tarvita rikkauksia voidaksensa ostaa Jumalan sanaa? Kärsivällisyyttä! sanoi taas toinen munkki. Jumala vielä senkin ajan suopi, vaikka me emme silloin enää elä. Sillä raamattu sanoo meille: "köyhille saarnataan evankeliumia." Vuonna 658.

Eräs munkki näki pirujen kulettavan sielua helvettiin ja kysyi: "Ketä olette?" Piru vastasi, että ovat piruja ja vievät sen ja sen sielua helvettiin. Munkki kalpeni ja huusi Mariaa. Pirut sanoivat: "Hyvä oli, että huusit Mariaa, sillä aijoimme repiä sinut kappaleiksi". Piru vei joskus eläviä ihmisiäkin.

Viekas en ma tahdo olla, houkutella en; en pistää kaikkeen nenääni, en käsin mukana kaikess' olla halua. Sen vuoksko maailmasta erilleni läksin, jotta toisten tähden siihen taas oikein sekaantuisin? Kunnon veli! Sain' oottehan. Jo kauvan etsinyt oon teitä. MUNKKI. Mua, herra? RISTIRITARI. Ettekö mua tunne enää? MUNKKI. Tunnen, tunnen toki!

"Luullakseni", sanoi kuningas lopuksi, "voidaan maailmassa tehdä paljon enemmän Jumalalle otollisia töitä kuin luostarissa. "Sellainen otollinen työ on tämä lähettilästoimi, joka pelastaa kaksi valtakuntaa uudesta sodasta." "Aivan oikein", sanoi Julius. "Kuningas ja sankari voivat palvella Jumalaa yhtä hyvin kuin munkki. "En moiti sinun tointasi, mutta salli minun pitää omani.

Sitä vastaan antoi munkki hänelle enemmän kuin yhden siunauksen, jokaisessa kyllä, jos taivas sen toteutti, rikastuttamaan hänen sukunsa myöhäisimpään jälkimaailmaan asti, pudotti sitten kukkaron kaapun hihaan, laski kädet rintansa päälle ristiin ja erosi vaimosta nöyrällä ja kiitollisella silmänluonnilla.

Näin sanoen hän raivokkaasti painoi viulun rintoihinsa; silloin sen kielet laulaa helottivat ihmeellisemmin, umpimielisemmin kuin milloinkaan: vaivanväreellisiä, toki ihmeen ihastuttavia säveliä lentää liihotteli tuonne nukkuvan Gianettan luo; kuollut näytti hymyilevän, kaikki kukat herttahiset tärisivät, vapisivat kynttilänliekit, rukoileva munkki päästi kätensä rististä alas ja häneen tuli outoja, hurmaavia unia.

Ei se minun mielestäni ole ystävällistä, että te sitä niin väärin selitätte". "Suo minulle anteeksi, tyttäreni", vastasi munkki lempeästi, "jos lienen mieltäsi pahoittanut.

Se on ruutia, sanoi munkki, ja sanoessaan nauroi hän niin kummallisesti, kuin olisi jo edeltäpäin tiennyt, mitä melua hänen keksintönsä oli saava aikaan maailmassa. Heidän puhuessaan lähti rannasta vesille vene, joka oli täynnä julmia rosvoja, sillä melkein kaikki linnat Rheinvirran varsilla olivat siihen aikaan rosvolinnoja.

Nyt kansas häpiä ja häpäisiä On viimeinen sun hetkes lähestynyt! Ah petosta! Voi auttakatte mua! JOHANNES. Oi kaikki taivaan pyhät! salavaino! Ritarit ja soturit vetävät miekkansa. SOTURI. Pois täältä! Suuri joukko pakanoita On tänne samonnut ja ankarasti He ahdistavat meitä. YKSI MUNKKI. Pyhä neitsyt! MAUNU. Ken johtaa heitä?