United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !


Pane tämä mieleesi, veli Svanholm, näissä sanoissa oli ruutia, jos veli niin tahtoo. Ne olivat rohkeita sanoja, sitä ei saata kieltää. Hän olisi kyllä voinut lisätä niihin: mihinkä on teidän majesteettinne pannut Vironmaan? Liivinmaan? Inkerinmaan? puoli valtakuntaansa ja viimein itse Ruotsinkin? Mutta jo riitti tuo yksikin kysymys.

Oikealla meistä linnoituksen sisäänkäytävällä istuu muutamia törkeitä Arabialaisia. Vasemmalla kohoaa tervehdystykistö, joka vaihtaakseen vanhan tavan mukaan tervehdyksiä sotalaivain kanssa ja muita juhlallisia tarkoituksia varten kuluttaa paljon ruutia.

Osotti kivenkolon, jonka sanoi lataavansa täyteen, reunoja myöten, ja määräsi valmiiksi mihin eri suuntaan kunkin piti paeta, kun polisit alkaisivat juosta vuorelle. Että Hinkki oli tuon mustan sytytyslangan saanut käsiinsä, se oli jo kylläkin suuri ihme, mutta mistä hän aikoi niin paljon ruutia saada, se meni yli jokaisen ymmärryksen. Hinkille oli kaikki mahdollista.

Kun Kaarle-kuningas sanoo: niin kauan kuin voit, niin se tietää: niin kauan kuin minulla on tynnyri ruutia tähteenä räjäyttääkseni itseni ja linnan ilmaan. Onpa hyvä tietää; juuri samaa olen jo kauan ajatellut.

Minä ajoin pois tuvasta ne, jotka oven edessä seisoivat, kun olivat ampuneet ja tähdänneet minun päähäni, mikä ei kuitenkaan onnistunut, sillä minä löin kiväärit alta ylöspäin, niin että kuulat lensivät kattoon; ruutia sain vähän kasvoihini, josta minulla myös on merkki kuolemaani saakka. Sitten karkoitin koko joukon, 20 miestä, sekä huoneesta että kartanolta.

Hän veti nyt esiin parin korttelin pituisen sytytyslangan ja sanoi että täytyy mennä ruutia hakemaan. Kun he kysyivät, mistä hän ruutia saapi, nauroi hän vaan, että kyllä hän aina saa, ja sanoi huomenna näyttävänsä miltä oikea pamaus kuuluu.

Vielä kerran oli hän aikeessa koettaa onneaan kahdentoista paterin ja aven avulla, kun joku kosketti häntä olkapäähän, ja hänen takanaan seisoi vanha sotilas, joka kreivi Lichtensteinin kanssa oli ollut ruotsalaisten vankina. Heittäkää sikseen tuo, sanoi vanhus varoittavalla äänellä; se vain kuluttaa ruutia turhan päiten; miestä, johon tähtäätte, on mahdoton satuttaa: hän on loihdittu.

Herneen kokoisia ja pienempiä; ne minun piti tallettaa visusti ja viedä hänelle, niin kauppias puhui Oslossa sinä aamuna, jolloin jätin hyvästit. Niillä saisin kaikkea, mitä haluaisin: ruutia, lyijyä ja rahaa.

Ollen kuumeenomaisen pelon vallassa he todellakin luulottelivat nähneensä, siinä koko juttu. Niinpä Ernest sanoi oikeudenistunnossa: »Onko siinä mitään järkeä, että minä valitsisin moisen viheliäisen leikkikalun, jos minä todella aikoisin heittää pommia? Siinä ei ollut kylliksi ruutia. Se tuprutti paljon savua, mutt'ei loukannut muita kuin minua.

Minä en ymmärrä herrojen konstillisia ajatuksia, mutta sen tiedän, että jos me talonpojat saisimme kivärejä ja luotia ja ruutia ja jokainen tekisi, mitä voisi, niin ei suinkaan ainoakaan Venäläinen tulisi takaisin maahansa. Tulee mies meren takainen, Ei tule turpehen alainen". "Sinä toivot liian paljon, rakas Paavo", sanoi äiti.