Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
"Vilu viimeinki tulevi vihattuna vierressäni, seinävieret seistessäni, ollessa oven takana. Arvelin, ajattelime: ei minusta lienekänä viikoista vihanpitoa, kaukaista ylenkatsetta tässä lemmon leisiossa, pirujen pesäsijassa. "Heitin hempeät tupaset, armahat asuinmajani, läksin, vieno, vieremähän.
Ennen kuusia kumarran, Kun kumarran kunnotonta, Ennen kierrän kieron koivun, Kun ma kierrän kelvotonta; Ennen palvelen pajua, Kun ma palvelen pahoa; Ennen leppeä lepytän, Kun lepytän lempolaista. Lempoko näistä lemmen saapi, Piru kunnian pitävi, Tästä lemmon leisiosta, Pirujen pesäsiasta!
Luonnon aineista on tuli pirulle mieluisinta tulessa on hän kuin kotonaan. Myrskyn ulvonta on pirujen ulvomista. Revontulet synnyttää muka piru, samoin tulivuorten purkaukset ja maanrepeämät, joiden kautta piru meni kotiaan helvettiin!
Molemmin puolin kuilunpohjaa synkkää pirujen pieksävän ma sarvekkaiden näin heitä takaa vinhoin raippavitsoin. Ah, kuinka heiltä sääret nopsaan nousi jo ensi iskulla! Ei toista eikä kolmatta kukaan jäänyt vartomahan. Näin käydessäni yhteen syntisistä katseeni kiintyi, ja ma virkoin heti: »En tuota varmaan näe ensi kertaa.»
Helvetissä sanotaan olevan kaikista kansankerroksista asukkaita. Siellä on paaveja, kuninkaita, munkkeja, ritareita, kauppamiehiä ja pieniä lapsiakin. Kullakin on asemaansa ja tekojansa vastaava kidutus. Piru pyydysti sieluja ja vei niitä helvettiin tai putosivat ne sinne syntiensä painosta. 8:lla vuosisadalla näki erakko Baronto pirujen kulettavan sieluja tavattomalla nopeudella läpi ilman helvettiin. Pyhä Obizzo, (
ARISTARKUS. Missä hiiessä on teidän Preussiläisenne? FUCHS. Täällä olvituopissa. MAX. Tosi, mutta kansi on lujasti kiinni, ja he ovat kovin pieniä. FUCHS. Ja niin konstillisia. ARISTARKUS. Halkasenko pääkollos, mies? TOMMI. Tunke hän olvituoppiin pää edellä pienten pirujen ruuaksi. ARISTARKUS. Kuul, alarmi käy. Te kirotut kappaleet! ANTON. Elä elä koske häneen, hän on sairas.
Molemmin puolin kuilunpohjaa synkkää pirujen pieksävän ma sarvekkaiden näin heitä takaa vinhoin raippavitsoin. Ah, kuinka heiltä sääret nopsaan nousi jo ensi iskulla! Ei toista eikä kolmatta kukaan jäänyt vartomahan. Näin käydessäni yhteen syntisistä katseeni kiintyi, ja ma virkoin heti: »En tuota varmaan näe ensi kertaa.»
Jos te ette muuten ... taivaaseen pääsisi ... tahtoisitteko sinne pirujen ja perkeleiden nostamana päästä? Hänen äänensä oli itkevän kiihkoinen, ja hän katseli minua, niinkuin todella olisi luullut, että minä tähän kysymykseen osaisin antaa vastauksen.
Kulki kuoleman kujilla, Hiitten vainiot vaelsi; Paha paikka hämmästyypi Kulkiessa kaikkein Luojan, Paiskas porttinsa lujasti, Ovet lukkohon osasi, Sois ei pääsevän sisälle, Pahoin pelkäs valtaansa. Jesus astuupi lähemmä, Liki linnoa pirujen.
Nuo jo kolmensadan metrinkin korkuiset, ohuet, pyöreät, kierät, väärät, muodottomat, eriskummalliset, hämmästyttävät kalliot olivat puitten, kasvien, eläimien, muistopatsasten, ihmisten, kaapuun puettujen munkkien, sarvipäisten pirujen, äärettömän suurten lintujen, kokonaisen suunnattoman kansakunnan, oikean hirviöiden lauman näköisiä, jotka jonkun hurjapäisen jumalan tahdosta olivat sinne kivettyneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät