Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
SELOW. Sitä en usko kuitenni sama se hän on sairas ja kalpea. FUCHS. Jos minä näen häntä huomenna taas, niin vainon häntä asuntonsa oveen asti. SELOW. Teidän muistoks'! Sen päälle että hän tulee punaiseksi! Viinuri! Sampanjaa! FUCHS. Miks' niin kauvan olleet? KAARLE. Lystillinen kohtaus talossamme viivytti minua. SELOW. Lystillinen? Kerro, se meille kelpaa Anna anteeks' uteliaana olematta.
Ken voi kätkeä povessansa kipenääkän miehuuden jäntevyyttä, koska pitää hänen ainiaksi muuttaman asumaan syvyyteen tulisen meren? Ken voi sitä? Ei kenkään maassa eikä taivaassa. MAX. Mutta toivo ei ole kaikki vielä. FUCHS. Olkoon niin!
Myöskin uusi lemmittyinen näyttää itsensä huomenna. Juutalainen, tyttönen kuin raitis ruusunen, tuskin 16 vuoden vanha. Salome on nimensä. FUCHS. Hän on minulle liian kallis. En rakasta ketään taituritarta enää. Olen antautunut kansan joukkoon sydämmeni on jäänyt minulta esi-kaupunnissa. KAARLE. Missä esikaupunnissa? FUCHS. Johanneksen-portilla. SELOW. Niin, hän rakastaa ompelus-neitoa.
PATRIK. Yksi sana vielä, Max, ja miekkani tukitsee sun kitas ijankaikkisesti. MAX. Olkaat häntä tukistamatta. PATRIK. Haa! FUCHS. Anna hänen tukistaa; hän syököön sen tukan, sen valkean tukan. ANTON. Käykäät pois, mun rakkaat veljeni, minä rukoilen. MAX. Sinusta olen aina pitänyt, sinusta ja Pikku-Hermannista. Olis minulla tyttäriä, niin teidät kohta valitsisin vävykseni.
MAX. Kas kas tätä ihmissukua! PATRIK. Jumalan tähden! saattakaat he silmistäni pois, muuton heidät tempasen kappaleiksi kuin kiukkuinen sonnikoira. Jumalan tähden, sanon minä. ANTON. Nyt pojat, eteenpäin! Muuton vankkaa. FUCHS. Mennään, Max, mennään. MAX. Kyllä me menemme, kyllä kyllä. FUCHS. Mennään yhdessä. MAX. Yhdessä, käsi kädessä!
FUCHS. Hoikka kuin Libanonin seeteri-puu, vaalea kuin lemmen-kukka. KAARLE, Luulen melkein, sinä tulet piiriini? Vaalea? Ompelus-neito? Ja Johanneksen portilla? Minä vainon jo muutamia päiviä sitte naista murhevaatteissa siellä. Vaalea kullankeltaisilla hiuksilla ja vartalo, jonka lapsi voi ottaa käsin ympärille. FUCHS. Ihan oikein: murhevaatteissa. Hän se on!
Minä kaaduin ja kalisit kaatues aseet, ja niinkuin unelma poisväikkyi pakeneva sielu. Tässä seison nyt helistellen hampaitani, ja sinun kauttas, vertajanoova villi. Oi! kiitä ettäs olet nyt tyhjä sumukuva; jos olisit vielä lihaa ja luuta, niin sydämmes nyt povestasi kohta temmaisin, niin totta kuin olen kunniallisen sankarin sielu. FUCHS. Resuun, veli kulta, resuun!
MARIANA. Ja pieni nenä kuin punertaa kuin poltettu manteli sokerileipojan pöydällä. TIMOTEUS. Hm! TITUS. No no, ei nenästä puhuta mitään. Mutta tuossa kumppanimme. FUCHS. Hänellä oli vaan yksi silmä. MAX. Ja senkin olisin häneltä ampunut pois ilman sinun hätäilemistäs.
MAX. Kas niin; mitä olen minä aatellut? FUCHS. Paha merkki. Jotain on heillä nahaassa, jotain hirveätä sepitellään meitä kohtaan, siitä olen varmaa; ja ukko itse, se kaviojalkanen ruhtinas, on heidän kanssansa samassa juonessa. Ah kuinka kuiskutteli hän mua korvaan menneenä yönä!
FUCHS. Parasta hänestä päästä niin kiireesti kuin taisimme; ja pois hän kiiti kuin tuulispää, jättäen jälkeensä kovan tulikivi-sauvun. MAX. Haa! vieläpä karvastelee kurkkuni. Tuoppi oltta, eukko. FUCHS. Tuoppi oltta, arvoisa mummo. MAURA. Hoh hoo, kurjaa ihmislasta sentään! Kaada heille vähän. Juokaat nyt lääkitykseksenne, mutta kohtuullisesti. MAX. Tietty asia.
Päivän Sana
Muut Etsivät