United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja niinkuin tuulispää lensi hän kotia ennen muita ja sisään vajaan, siellä hän kokoeli kaikki köydet ja nuorat, joita vaan löysi ja sitoi vapisevilla käsillä yhteen eri kappaleet, mutta vaikka olisi solminut kuinka hyvänänsä, ei se kuitenkaan ulettunut sinne missä hän makasi Jumala tiesi missä syvyydessä!
Solina jo kajahtelee hänen mökkinsä nurkissa, keskellä tietä laukkaa hevonen ja tienohessa sen suuri, aavemainen varjo. »Kiirut Kiirut hei perkele, Kiirut!» matkue kiitää kuin tuulispää hänen ikkunansa editse. Hänen sydämensä alkaa jyskyttää, tuo kaikki tuntuu niin omituiselta.
Heidät tunnettiin kuitenkin, ja tämän onnettomuuden tapauksen syistä keskusteltiin pitkälti. Muuan nainen lausui: Mitä niillä lie siinä kopissa ollut tekemistä! Silloin arveli vanha käypäläinen, että nähtävästi olivat he etsineet sieltä suojaa myrskyltä ja sateelta ja että kova tuulispää oli varmaankin huojuttanut kojua ja syössyt sen kalliolta alas.
Mutta talvella, kuin pyryilma peittää koko seudun lumeen, ja nurmi on muuttunut ja kanervankukat nukkuvat syvässä nietosten valkean vaipan alla, silloin raju myrsky riehuu honkien latvoissa ja pyyhkii pois lumen niiden ikuisesti viheriöiviltä oksilta; ja tuulispää hajoittaa suuria huoneita ja kaataa kokonaisia metsiä, mutta hongat seisovat järkähtämättöminä, he eivät huoju eivätkä taitu, vaikka kaikki heidän ympärillään taittuu.
Mutta hän ei voinut saada jalanpidäkettä vuorella, vaan oli niinkuin laiva, joka ei voi lähestyä rantaa. Kauhistava tuulispää tempasi hänet pois ja hän turhaan koetti tarttua kiinni paljaasen kallioseinään. Mustat ukkosen pilvet kokoontuivat hänen ympärilleen ja niiden väliltä näkyi vuoren valkoinen pää niinkuin aaveen naama.
"Mitähän hyötyä siitä on", arvelivat ne, jotka olivat odottaneet jotakin oikein suurta ja mahtavaa, sellaista työntekijää, joka olisi tullut kuin tuulispää ja hämmästyttänyt koko maailmaa. Mutta pian näyttäytyi, että tämä uutterasti, mutta hiljaisuudessa työskentelevä nainen sai kasvitarhan aivan uuteen kuntoon; se rupesi jälleen kukoistamaan ja sen alue laajeni vuosi vuodelta.
Mun onneni orhin seljässä on ja seisoa kansan päässä ja johtaa joukkoja taistelohon kuin tuulispää vie pilviä ukkossäässä.
'Vaan muutama askel vielä', ajatteli keisari, 'niin olen minä voittanut ja olen tässäkin suuri mies' sillä hänen sydämensä oli röyhkeä ja kopea. 'Nyt olen minä korkein valtakunnassani', ajatteli hän, 'korkeimmalla paikalla ja lähinnä Jumalaa voimassa'. Mutta nyt vuorivuohet näkivät hänet ja riensivät pois kuni tuulispää kalliohuippujen yli. "Silloin keisari vihastui ja riensi perässä.
Jos he kerran ehtisivät venheelle, olisivat he pelastetut; heidän tarvitsi ainoastaan vetää se jäälle, panna se alassuin ja käydä sen alle. Siellä heidän sopi istua, ikäänkuin kotelot kuorissansa, ja tuulispää saisi riehua mielin määrin, eivätkä he siitä piittaisi laisinkaan.
Ja missä vain pimeyden peikko päretulet ihmisten suruksi sammutti, siinä viritti valon haltija kohta paikalla takkatulet heidän iloksensa palamaan; ja ne paloivat niin, että hanget helottivat ja puitten latvat kauaksi punertivat. Mutta silloin suuttui peikko ja sydäntyi, ja silmät seisoen ja posket pullollaan tölmäsi hän sisään kuin tuulispää. Puh, puh, puh! puhalsi hän.