United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
ESKO. Sinä naureskelit tätä pystyssä seisovaa töyhtöä päälaellani tässä. Miehuuden ja kiivauden merkki. Myös pilkkasit silloin silmiäni, kutsuen niitä ympyrjäisiksi maapässin silmiksi. Hyvä! Katseleppas niitä silmiä! ANTRES. Ne olen nähnyt! ESKO. Katsele minua hetki tarkasti ja äänetönnä vasten silmiä. Tee se pian, muutoin ei käy sun hyvin, Antres! ANTRES. Minä katselen.
Senpä tähden oli Antero nyt lapsuuden ja miehuuden välisessä tilassa, semmoisessa, jona ei lapsi lapsista huoli, jona mies ei miehille kelpaa. Ja juuri tätä tuli Anteron kiittää niistä avuista, joiden tähden kauppias Karlgren hänestä niin suuresti piti. Antero pysyi aina, aamusta iltaan, illasta aamuun, pyhäpäivinäkin, kotona ja tämä oli kauppiaalle etenkin mieleen.
Hän oli jo itsekin luopunut näistä retkistä, ehkäpä samasta syystä; ehkäpä tunsi hän myöskin, ett'ei hänessä enää ollut varhaisemman miehuuden karaistua voimaa ja notkeutta kestämään niitä rasittavia vaivoja, joita noilla seikkailuperäisillä retkillä välttämättömästi on tarjolla.
Siten oli siis oppiaikani päättynyt ja uusi, täyden miehuuden aika oli elämässäni alkava. Kesän ajalla virkistin itseäni matkustelemisella, kunnes Elokuun lopulla saavuin opettajapaikkaani T:lle, johon kutsumisestani edellä mainitsin. Kuusi vuotta takaperin olin käynyt T:llä ja olin ollut viikkokauden kirjoja sitomassa samalla kansakoululla, johon nyt saavuin opettajaksi.
HERRA TOPIAS. Mene, Antreas, ja väijy häntä puutarhan kolkassa niinkuin poliisi. Heti kun hänet näet, niin paljasta miekkasi, ja juuri kun sen paljastat, niin päästä kauhea kirous; sillä usein tapahtuu, että kauhea kirous, kun sen torahuttaa karkealla, jymisevällä äänellä, tuottaa enemmän miehuuden mainetta kuin mikään urouden näyte konsanaan. Matkaan vain!
Macdonwald julmus kapinoitsijaksi Omansa aivan: kihistenpä versoo Hänessä muukin konnuus länsisaarilt' Avukseen kernit sai ja gallowglassit; Ja onnetar, hymyillen kirotyölle, Sai petturille portoks; mutta turhaan: Macbeth, jot' urhoks syystä mainitaan, Ilkkuillen onnetarta, maalla miekka, Jok' yhä vielä veritöistään höyrys, Miehuuden sankarina raivas tiensä Tuon orjan luokse suoraan; Ei kättä paiskannut, ei hyvästellyt, Vaan vatsan halkas leukapieliin saakka Ja kallon nosti meidän muurillemme.
Ei suututa häntä se vastuu, vait miestä hän tarkkaa vaan. Ja min katsoi hän miestä kohti, sen korkeni vartalo, ja min vaieten viipyi, jo hohti, jo selkeni katsanto. »Mies, kuules», huusi hän, »mistä sait moisen sa miehuuden? Se on aioista entisistä, nous keskeltä hurmehien. Ei mulle se tuntematonta, hyvin tunnen sen ennestään; yht' uljaana monta, monta näin kuolemanhetkellään.
Me emme uskalla häväistä Argylen markiisia pelkurin nimellä; sillä vaikka hänen elämänsä ei ole yhdestäkään urhotyöstä kuuluisa, osoitti hän kuitenkin sen viimeisessä loppukohtauksessa täyttä vakavuutta ja jaloutta. Hänen käytöksensä tässä ja monessa muussakin samallaisessa tilaisuudessa on siis pikemmin luettava neuvottomuuden kuin puuttuvan miehuuden syyksi.
Hän oli silloin vielä parhaassa miehuuden ijässään, ja muistan niin selvästi vielä minkä vaikutuksen hänen hieno, mitalintapainen profiilinsa ja hänen ilmeensä, yhtaikaa sekä lempeä, että tarmokas, teki minuun.
JAGO. Ma pyydän Jos arvelussan' ehkä erhetyn: On luonteheni kirous, sen myönnän, Paheita urkkia, ja luulon' usein Luo vian tyhjästä, ett', älyvänä, Näin vajavia mietteit' ette tarkkais Ja murheit' ette itsellenne loisi Näin joutavista sekahuomioista. Se teiltä rauhan, onnen veis ja multa Alentais älyn, miehuuden ja arvon, Jos mietteen' ilmaisen. OTHELLO. Mik' ajatukses?