United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Palkinto, joka oli säädetty rosvosakin kiinniottamisesta, oli verrattain suuri, ja Ville tuli yksin saamaan, mitä näitten molempien kiinniottamisesta oli maksettava. Hän näytti myös itsekin nyt, kun vastuu miesten säilyttämisestä ei ollut enää yksin hänen hartioillaan, hyvin tyytyväiseltä. Villellä oli jo monta vuotta ollut oman tuvan paikka katsottuna.
RICHARD. Varokaa vaimoanne, Stanley: kirjeet Käy Richmondille teidän vastuullanne. BUCKINGHAM. Mik' armollisin vastuu pyyntööni? RICHARD. Nyt muistan ennustihan Henrik kuudes. Ett' tulis Richmondista kuningas, Kun vielä piskuinen hän oli poika. Kuningas! ehkä BUCKINGHAM. Mylord, RICHARD. Mut miks ei ennustaja silloin Sanonut mulle, läsnäolevalle, Ett' olin minä hänet surmaava.
Ma tästä kaupungista uhraan vaikka Kuninkaan-henkeni, ma vaikka kahlaan Torille ranskalaisten veressä, Mut tuolle pojalle sen valloitan ma. CONSTANCE. Lähettiläältä ensin vastuu varro,
Koetin vetää häntä pois, mutta hän uudisti vielä kerran: Jos yksi ainoa vaatii, niin minä menen. Hakiko hän tahallaan kuolemaa? Oli kuin hän olisi toivonut kuulevansa käskyn. Mutta uudistettua vaatimusta ei kuulunut. Pappi rupesi, melkein kuin hätäillen, ohjaamaan pois väkeään sillalta. Näytti, kuin hän olisi pelännyt, että vastuu siitä joutuisi hänelle.
Maamies, joka sänkeä keltaista astuu, jo mielessä ehkä ens-syksyiset sadot, hän vaieten miettii, mi hällä on vastuu, jos tyhjät on talviset riihet ja ladot, mut katso, nyt äkkiä silmänsä kastuu, on kuin poven murtuisi muurit ja padot, ja hiljaa hän kätensä yhtehen liittää: hän Luojaansa vapauden viljasta kiittää. Mut poian, mi tarttuvi kirjaan ja lukuun, hajamielisen huomaatko otsalla leiman.
Olen tiedustellut, Ken tuo Delon nuorukainen lienee; Kallinikon poika, kuului vastuu." Latinan sana *lustrum* = viisivuotinen aikakausi. Nuoren poskill' itkuhelmet vieri. "Isä", niin hän lausui, "heitä nimet, Jotka sävelistä maan on soineet Kauimmin mun korviin'; unhotin ne. Suo mun inhota ja unhoon peittää
Ei suututa häntä se vastuu, vait miestä hän tarkkaa vaan. Ja min katsoi hän miestä kohti, sen korkeni vartalo, ja min vaieten viipyi, jo hohti, jo selkeni katsanto. »Mies, kuules», huusi hän, »mistä sait moisen sa miehuuden? Se on aioista entisistä, nous keskeltä hurmehien. Ei mulle se tuntematonta, hyvin tunnen sen ennestään; yht' uljaana monta, monta näin kuolemanhetkellään.
Jos tähän kuninkaallisesti suostut, Aseensa kirkkaat ruostumaan hän panee, Heponsa uljaan seimeen, sydämmensä Alttiiseen majesteetin palvelukseen. Sen vannoo hän, niin totta kuin on prinssi, Ja minä ylimyksenä sen takaan. KUNINGAS RICHARD. Northumberland, tää kuninkaan on vastuu: On jalo lanko tänne tervetullut, Ja kaikki kohtuvaatimuksensa On vastaan sanomatta täytettävät.
IMOGEN. Minäkö toinen? Minuun katselette. Mit' inhaa minussa on säälittävää? JACHIMO. Voi, kurjaa! Piilee päivän kirkkautta Ja tyytyy tyrmän talituohukseen. IMOGEN. Hyv' olkaa, suora vastuu kyselmiini: Minua miksi säälitte? JACHIMO. Siksi että Muut nauttii teidän olin sanoa Mut kosto taivaan on, ei minun tule Puhua siitä. IMOGEN. Tietävän te näytte Jotakin mua koskevaa.
Minun hartioillani lepäsi vastuu ennen muita eikä takanani ollut ketään paitsi niitä, jotka olivat valmiit käymään kimppuuni, jos ajoin kantoon. Minulla oli kaikki puolustettavanani eikä ketään puolustuksenani, jos kompastuin ei ketään. Sellainen oli siis asema. Sitäpaitsi olivat puolustuskeinot pienet. Vaikkakin runoilijat olivat suurimmat, olivat näyttelijät tottumattomat ja nuoret.