United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hispanialainen katseli hämmästyneenä tarkemmin indiania ja sääli häntä sydämensä pohjasta. Hän astui akkunan luokse, sulki sen hiljaa ja palattuaan takasin paikalleen kysyi hän: "Kuka olette?" "Indiani Martin Paz. Sotamiehet minua ajavat takaa, sentähden että olen puolustanut itseäni erästä mestisiä vastaan, joka hyökkäsi minun kimppuuni ja minä kaasin hänen maahan tikarin pistolla.
Pysäy tähän, pysäy, jos et tahdo tulla syypääksi kuolemaani! Aih! PAIMEN. Mikä vaivaa teitä? MARTTI. Mikä minua vaivaa, sinä kirottu penikka. Etkö tiedä, että olen kovin rasitettu leiniltä? Ymmärrätkös? Luutaudilta. Ja välistä iskee se kimppuuni kuin tahtoisi ampua selkäni poikki. Aih! Ja kaikki tämä sinun tähtes, penikka. PAIMEN. En minä teitä lyönyt.
Oh, virkkoi kreivi Bernhard vetäen suunsa ivalliseen hymyyn, mikä olisi voinut kivenkin kuumaksi ärsyttää, luulen tosiaankin, että parooni on mustasukkainen. Olisihan minun pitänyt se arvata, kun noin syyttä suotta käytte kimppuuni. Jos voin niin vähällä olla mieliksenne, niin luovun suurimmalla mielihyvällä oikeuksistani suloiseen emäntäämme.
Arvelin kumminkin parhaaksi lähteä itsekin käpälämäkeen niin joutuin kuin suinkin voin, sillä mahdollista oli, että tuo pakenemaan päässyt neekeri voi saada apua, ja silloin olisin mennyt mies, jos pääsisivät vielä kerran kimppuuni. Otin miesten puukot lisä-aseikseni ja lähdin päinvastaiseen suuntaan, kuin mihin olin nähnyt eloon jääneen neekerin juoksevan.
Hän tahtoi nähtävästi, että jokainen sana tekisi käskyn vaikutuksen ja painuisi ikipäiviksi Chilonin mieleen. "Croton hyökkäsi kimppuuni ja tahtoi ryöstää ja tappaa minut ymmärrätkö! Silloin surmasin hänet, ja nämä ihmiset ovat sitoneet haavat, jotka sain, kun hänen kanssaan kamppailin." Chilon ymmärsi paikalla Vinitiuksen tarkoituksen.
Minun hartioillani lepäsi vastuu ennen muita eikä takanani ollut ketään paitsi niitä, jotka olivat valmiit käymään kimppuuni, jos ajoin kantoon. Minulla oli kaikki puolustettavanani eikä ketään puolustuksenani, jos kompastuin ei ketään. Sellainen oli siis asema. Sitäpaitsi olivat puolustuskeinot pienet. Vaikkakin runoilijat olivat suurimmat, olivat näyttelijät tottumattomat ja nuoret.
Tréville mietti mielessään: Jos kardinaali on lähettänyt kimppuuni tuon nuoren ketunpojan, hän, hyvin kyllä tietäen kuinka minä häntä inhoon, ei suinkaan ole jättänyt vakoojallensa sanomatta, että paras keino, millä hän pääsee minun suosiooni, on puhua minulle hänestä mitä pahinta; kaiketi tuo kavala velikulta vastaa minulle, huolimatta kaikista vakuutuksistani, että hän inhoo Hänen ylhäisyyttänsä.
Ja nämätkös kerääntyivät ympärilleni, etten ollut päästä heistä. Onneksi tuli päällysmiehen apulainen ja ajoi heidät pois. Yksi kävi niin kimppuuni, että tuskin osasin irtautua. Minkä näköinen? kysyi Horoshafka. Mustahko, viiksien kanssa. Kyllä se sitten oli hän. Kuka hän? Ka, Stsheglof. Se joka äsken meni ohitse. Mikä ihmeen Stsheglof? Kylläpä, kun ei Stsheglofia tunne!
Lakkolaiset ensin hämmästyivät sanattomiksi moisesta selityksestä. Lopulta Järvinen alkoi kuitenkin selittelemään: Ei asia lähimainkaan ole niin. Jos ei minua uskota, niin voivat nämä toverit sen kyllä tässä todistaa. Kaikki ne ovat samaa seuruetta ja jokainen niistä hyökkäsi minun kimppuuni! oikasi Vihavainen.
Hirvi taasen loi minuun niin rukoilevan katseen, ikään kuin olisi pyytänyt: "auta nyt, velikulta, tahi lopeta tuskani, ennen kuin nuo raatelijat pääsevät kimppuuni". Kun huomasin, etten muutoin voinut tuota kaunista eläintä auttaa, vedin molemmat revolverini vireille ja laskin yhtä haavaa kaksi laukausta suoraan sen sydäntä kohti.