United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pysäy tähän, pysäy, jos et tahdo tulla syypääksi kuolemaani! Aih! PAIMEN. Mikä vaivaa teitä? MARTTI. Mikä minua vaivaa, sinä kirottu penikka. Etkö tiedä, että olen kovin rasitettu leiniltä? Ymmärrätkös? Luutaudilta. Ja välistä iskee se kimppuuni kuin tahtoisi ampua selkäni poikki. Aih! Ja kaikki tämä sinun tähtes, penikka. PAIMEN. En minä teitä lyönyt.
2:NEN SENTTUURIO: Aih, aih, niillä sitä pitää olla laskuja! 5:S SENTTUURIO: Tuolla hän tulee. 5:S SENTTUURIO: Katsokaa kuinka hänen kasvonsa palavat! 2:NEN SENTTUURIO: Ja kuinka hänen silmänsä loistavat ja liekehtivät! 1:NEN SENTTUURIO: Nyt, veikot tulee hauska yö! KAIKKI SENTTUURIOT: Terve, Tiitus Vespasianus! Terve ystävät, terve toverit! Tässä minä olen!
ROINILA. Siunaa ja varjele tuota miestä! OLLI. Ai, aih! voi, voih! Tämän sinulle vielä kostan kerran. Tahdotko tapella? No hyvä. Se minulle mieleen. Tule! Nyt olenkin juuri sillä päällä. Tule pian! Saatpa aika löylytyksen, jahka tästä paranen, sen lupaan ja vannon. MAUNO. Sittenkö vasta! Ei, tule nyt jo, nyt juuri! Tulkaa molemmat. Kirkas tuli ja salaman leimaus!
Tää Vapahtaja korkehin Nyt aih' on ilon' ihanin On sieluntuska laannut. »Kuitenkin taasen aavistus. Kamala, synkkä vavistus Lävistää sieluani: Kuin viime kerran levähtää Sais' täällä tämä kallis pää, Oi mun Vapahtajani!» Näin tuntehet käy riitaiset: Iloiset, surumieliset, Marian sydämmessä; Näkyvi syvä rakkaus Ja kiitollinen uhraus Kasvojen ilmehessä.
Niitä tuli valkosia neitosia ja monenvärisiä parasolleja, nuorukaisia, puseroihin ja polvipöksyihin puettuja, herroja ja rouvia. Kävivät katsomassa kevätpuroja, luulivat lampaita vasikoiksi, hyvin olivat sääliväisiä kaikkia elukoita kohtaan. »Aih, mikä ihana mänty! Katsokaa sen oksia, katsokaa kuinka voimakkaasti ne vääntyvät!» Semmoisia ne puhuivat.
Nyt kulki Paavola jo ja mietti tuota yöt ja päivät, epäili ja vainusi, ja kävi siitä koko elämäänsä tyytymättömäksi ja sairaaksi. Hän saattoi noissa hiljaisissa mietteissään ärsyttää mielensä niin kiihkeäksi, että hän kähisi. Aih! kuinka hän toisinaan vihasi tuota salakavalaa miestä! Jo monesti oli Paavola tuuminut heittää koko kalastuksen pois, vaan ei malttanut eikä voinut.
LYYLI: Miksi sinä juuri nyt himoitset minua, piispa Tuomas? TUOMAS: Se ei ole totta! LYYLI: Siispä katso silmiin minua! Haa, sinä et voi katsoa silmiin minua enää. Sinä himoitset... TUOMAS: Vanhurskas Jumala! LYYLI: Sinä himoitset minua niinkuin kerran äitiäni... TUOMAS: Aih! Eikö täällä ole ketään...? TUOMAS: Huovit! LYYLI: Ja sentään tulet sinä minua ijät kaiket himoitsemaan, piispa Tuomas!
"Aih!" Lääkäri kumartui taas kehdon yli. "Mikä se on", kysyi Juho kiivaasti, "mitäpä luulette?" "Sepän molemmat lapset sairastavat polterokkoa, mutta ei sitä sentähden tiedä. No, toivotaanpas parhainta, eihän tauti kuitenkaan tarvitse tulla kovin vaikeaksi." Hän antoi muutamia määräyksiä ja lupasi palata illalla.
HEIKKI. Siispä sinun on sanominen se! LIISA. Aih! HEIKKI. Sano se! LIISA, En, en! Ilkeää ihmistä, kun tuolla tavalla puristaa! HEIKKI. Hyvä. Meidän välimme on rikki. LIISA, Hyvästi! HEIKKI. Niinpä menekin hii... LIISA. Saamme sittemmin asiasta keskustella. Liisa! "Jumalan kiitos, pöytä on katettu!" En sano! HEIKKI. Oi, itsepintaisuus! Sinä olet nimeltäsi vaimo.
Jos tällä haavalla otan ja näytän sinulle selkäni, niin pitää sun siellä näkemän merkit jumalattomasta menetyksestäs ymmärtämätöntä, piimäpartasta poikaa kohtaan, niinkuin minä silloin olin. EEVA. Sen ansaitsit. Istua ladossa, lehmiensä himotessa toisen niittyä, se oli mukavata. AAPELI. Aih, aih! Jopa saitkin jotakin iskeäkses kiinni, niinkuin hyvästäkin asiasta. Kantänka, sanoo ruotsalainen.