United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nouskaa Kuin haudasta ja aavein' ilmi tulkaa, Ett' ois tää hirmu täysi! Kello soimaan! LADY MACBETH. Miks talon nukkujia kokoon kutsuu Noin jylhä torvi? Sanokaa! MACDUFF. Lady armas, Mun kerrottavani ei sovi teille: Sanani murhan tois, jos vaimon korvaan Ne koskis. Banquo! Murhattun' on Kuninkaamme ja herramme! LADY MACBETH. Voih! voih! Meilläkö? BANQUO. Hirveintä, miss' olkoonkin!
Minä rakastan ja kärsin paljon, kovin paljon voih voih", puheli sairas heikolla äänellä ja samassa vaaleni hän aivan kalpeaksi ja kuollon kalvo peitti hänen himmeät ja riutuneennäköiset silmänsä. Leski näki kälynsä lopun lähestyvän. Sentähden juoksahti hän toisesta huoneesta käskemässä sen piikatytön, joka häntä oli käynyt sairaan tykö käskemässä ja joka oli sairasta jo pitemmän aikaa hoitanut.
ROINILA. Siunaa ja varjele tuota miestä! OLLI. Ai, aih! voi, voih! Tämän sinulle vielä kostan kerran. Tahdotko tapella? No hyvä. Se minulle mieleen. Tule! Nyt olenkin juuri sillä päällä. Tule pian! Saatpa aika löylytyksen, jahka tästä paranen, sen lupaan ja vannon. MAUNO. Sittenkö vasta! Ei, tule nyt jo, nyt juuri! Tulkaa molemmat. Kirkas tuli ja salaman leimaus!
MAIJU. neljäkolmatta, viisikolmatta, kuusikolmatta, seitsemänkolmatta ELISABETH. Etkö sinä kuule, Maiju? MAIJU. kahdeksankolmatta voih, nyt se meni! ja se oli mamman syy, minä olen aina ennen saanut sata täyteen, mutta kun mamma tuli siihen keskeyttämään. Ei anneta minun milloinkaan rauhassa päästä yhtä ainoata peliä loppuun, vaikka se ei kestäisi kuin neljänneksen tuntia korkeintaan.
Ole rauhassa. MAIJU. Käsi päälle. JUSSI. Vielä minä sen panen alle. Ellet usko sanaa, niin MAIJU. Käsi päälle, minä sanon! JUSSI. Hupakko. MAIJU. Nyt se siis kohta alkaa! Voih! HANNA. No, Maiju ? Mikä vaivaa? MAIJU. Jos olisi kaikki jo ohitse! Jos olisi kello yhdeksän ja me istuisimme täällä levossa! HANNA. Elä rupea sitä nyt ajattelemaan. Sinä myöhästyt. MAIJU. Niin, se on totta.
Pois pyhittynä elävitten luettelosta, hän kyllä pian katoaisi jälkeen jääneitten muistosta... Minä saattaisin ... voih! minua tukehuttaa ... kostaa ... rangaista häntä kostaa! Tänä päivänä, tänä päivänä vielä hänen levollinen katseensa kerskaavasti minuun katsoi ... huomenna!...
Jim ymmärsi yhtähyvin, kuin nykyajan romaninkirjoittaja, kuinka suuresta painosta himmeä salaisuus on, ja antoi sentähden uteliaisuutta kiihoittavimmalla tavalla tuon tuostakin ainoastaan niin monta uutis-kipinää lentää tyttö-parveen, että uteliaisuuden liekki yhä pysyi eleillä ja kuulijat kiintyivät hänen ympärillensä. "Voih te olette varsin julma, herra Fellows", huudahti yksi.
ANTON. Auttakaat häntä, hyvät naiset. MAURA. Tänne, Mariana. Kuka on tämän tehnyt? ARISTARKUS. Vetäkäät päälle ja elkä kyselkäät. PATRIK. Vai näin! MAURA. Kapteeni kulta! ANTON. Vetäkäät minua nyt koreasti. PATRIK. Onko valkea irti? ANTON. Ei hätää sentähden, vaihka hädän tuskissa niin luulimme. PATRIK. Hätäkello seisköön! MAURA. Voih voih! Kuka on tämän tehnyt?
Hän piiloon pyrki talon taa Lekkeri suuri rattaillaan Ja joku pieni pussi. Hoi, hutki! huusi Jussi. Vaan kirous! kas kuitenkin! Mitenkä päättyi retki! Etehen lehmä astuikin, Hevonen kumoon, kärrytkin! Kamala oli hetki. Tuo Jussin viinaretki. Ojahan heitti lekkerin, Ojassa Heikki, Jussi! Ojassa kunnon kimokin Ja sokuri ja kahvikin, Ja palasina pussi! Voih!! voivotteli Jussi.
»Mutta kuinka se oli mahdollista?» »Pudota veteen keskellä päivää!» »Olemmeko me koskaan millään tavalla pahoittaneet sinun mieltäsi?» »Jumala siunatkoon! Hän tahtoi varmaan hukuttaa itsensä!» »Ehkä senvuoksi, että hänen miehensä kuleksii ympäri maailmaa.» »Voih», änkytti Swartin emäntä, »enhän minä voinut sille mitään voi, voi silta oli niin vanha, ja niin minä putosin veteen. Voi, voi, voi!»