United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Preussin lähetys on nyt, ei hajottaa vaan kokoa ja yhteenliittää, vaihka täytyykin sen tässä toimessansa tehdä syviä leikkauksia ja pistoksii; mutta kaikki on hyvin jos loppu on hyvin. Sano, tyttö, onko tämä mies sun sulhases? MARIANA. Sitä en häpee tunnustaa. MAURA. Sinä mailmanlintu! KASPER. Frouvani, vihanne sammuttakaat ja tytykäät onneenne.
MARGARETA. Isämme, nyt maalaatte liian karkeasti ja meidän kurjain levottomuus kiihtyy. CONON. Seisot toki vakaana vallan, tyttöni. MARGARETA. vaihka vavahteleekin sydän. Mutta enemmin vielä kärsii pieni, kurja sisareni tässä. KARIN. Ah mun isäni! tämä hurja vihollinenko voittaisi ja tulisi meidän herraksemme?
CLAUDIO. Ystäväni, muista: tämä ei pääty koskaan hyvin; ilkivallan kylvöä seuraa katumuksen niitto. Mutta ole sillon moittimatta sallimuksen kättä. Sun tahdon sydämmeni omaksi, vaihka vartoisi mua tuhansittain ijankaikkisuuksia, valmiina mun sieluani kerran loppumatta paistamaan.
Toki tuskinpa oli hän mieheksi tullut ennenkun Tuoni hänen temmasi pois. Mutta sitten on kauvan, kauvan; aatos hiventyy muistellessa sitä aikaa näin riutuvana, myöhäisenä iltapäivänä kuin nyt. Hänen nimensä oli Canzio. CANZIO. Hänen näet edessäsi tässä. RACHEL. Hän on siis tullut takasin, vaihka onkin niin kauvan siitä päivästä, jona nuorukainen kuoli. Mutta nyt on hän tässä! Kuinka jaksaa hän?
CANZIO. Ainahan parempa kuin ilman, parempa kuin ilman, mun ystäväni! Ja muista, liiallisuus on tarinan luontoa, ja tämä kuvailkoon kauhua sen miehen mielessä, joka surmasi kolme armahinta lempeä. Mikä teos! Mutta mitä lausui vielä ennustava tyttö? »Vaihka rikostemme paljous olis monilukuisempa meren santaa, niin rikkaampa on toki armon pöytä. Kaikki viimein hyvin taas.» Niin hän lausui.
Minä tahdon kostaa vaihka henkeni hinnalla, vaihka hinnalla tuhannen hengen! Piestä minua oman morsiameni kasvoin edessä! MARCIA. Kuullessani, että on sinulla morsian vaihkas olet vielä niin nuori. GREGORIO. Me olemme salaisesti kihlatut. Mutta surma ja hävitys! enhän kehtaa enään lähestyä häntä; niin inhoittavasti pieksi minua hänen edessänsä kirottu Claudio, tämä orangutangein kuningas.
ARISTARKUS. Siis sanoi hän näin: »istukoon sieluni vaihka helvetin tulessa kaiken ijankaikkisuuden yön ja paistukoon, kuin vaan viimein täällä maapallon päällä oikeus ja hyvyys voiton saa. Ihanata!» Niinpä siis hänen meininkinsä. TITUS. Elä tee pilkkaa helvetistä. ARISTARKUS. Ja perkeleistä. Haa! mitä sanot? Pitääkö meidän heitä kunnioittaman, sinä anttikristus? Pitääkö heitä kunniassa pidettämän?
FUCHS. Olis minulla kaksi kaunista tytärtä! Saata vaunumme tänne, Anton. ANTON. Ei, veljeni, ei. FUCHS. Sinä sydämmeni veli. Ah! olis minulla talo ja kaksi kaunista tytärtä. ANTON. Ei auttais sittenkään. TOMMI. Ei vaihka lupaisit hänelle puolen taloas ja vanhimman tyttäres vaimoksensa, kuin kuningas itäisellä maalla. FUCHS. Ei kuningas, ei; kenraalikin piisaa, ja siinäkin on liiaksi.
Tämä huone on muuttunut murheen leiriksi, joka muutos on teidän, vaihka epätaiteinenki työnne; alussa ainakin epätaiteinen, toivon minä. Tässä ystävälläni Canziolla oli kihlattu morsian, jolle hän kerran oli vannonut ijankaikkisen lemmen, mutta nyt on hän unohtanut valansa ja menettänyt ainiaksi neitosen elämänonnen.
ANIAN. Niin hän lankesi, vaihka uskallusta ei puuttunut miehistössä, vaan ampuili uljaasti, vartoen vakaalla mielellä meren aukeemista ja lännestä Ruotsin laivastoa. CONON. Ja jo kaiketi on meri auennut. ANIAN. Sen kyllä uskon. CONON. Ja lännen laivat kuni joutsenet jo olisivat purjehtineet satamaanne sisään, tuoden mitä puuttui. Oi kirous! Mutta kuinka luonnistui tilanne?