Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Kluostarin immeks Ristiin ja kaapuun Hän jo tuomittu on; Isän tahto niin vaatii. Toki kerran viel Isän valta ei hänt johdata. Kultansa hän tahtoo kohdata! Varkain hän rientää Saarniston helmaan Kesän kuutamo-yös Kukkasseppeli päässä. Häntä vastahan Jalo nuorukainen astelee, Jalo, vaihka onni pilveilee. Kohtalons herra Tahtoo hän olla, Kauvas katsoen pois Yli elämän saaren. Nuorukainen.
CANZIO. Naura! En kaikkein kalleusten edestä nyt myhäilisi. RACHEL. Eikö sielunne ole vapaa ja sydämmenne puhdas? CANZIO. Ryvetetty, ryvetetty! RACHEL. Kuinka lapsekas! Vaihka syntiesi paljous olisi kuin santa meressä, niin rikkaampi on kuitenkin armon pöytä. Kaikki on viimein hyvin.
PATRIK. Nouskaa ylös, kunnioitettava mummo; minä häpeen; nouskaat ylös. KUNIGUNDA. En nouse, tässä viivyn, vaihka sankarmiekkanne mun maahan naulitsis. Tässä viivyn siksi kuin suustanne kuulen sen suloisimman sanan tässä murheen-laaksossa, sanan, joka jumalten istuimilta kotosin on, sanan, joka langeneelle ihmissukukunnalle uuden, ijankaikkisen toivon toi, ja tämä sana on armo.
Sillä siinä, missä minä sillon, siinä iloa, naurua, klasien kilinää ja hurrausta; ja isäs, vaihka ihan oivallinen mies, taisi tehdä tämän turhanpäiväsen elämämme vasta ryskeiseksi. Kirkas tuli ja leimaus! hän taisi tehdä päivän yöksi ja päiväksi yön. Hän taisi myös miekastella kuin mies; ja ainapa oli hänellä ulkona yksi ja toinen valtiollinen koukku.
CANZIO. Tahi luulisitko, sireni, että seuraisin sinua kauvemmas? MARCIA. Ja eilen vannoit mua seurata vaihka aina Hadekselle alas. CANZIO. Siis kovin huikenteleva mies; sentähden ei sinua, vaan itseänsä kohtaan kääntää hän miekkansa nyt. Mutta sinä, muista, että vimman mies on kujeen mies, ja jos mielit säästää henkeäsi vielä, niin älä poistu tästä ennenkuin näet mun kaatuvan.
Mitä huolin Vaihka iskis Taivaan nuoli Mailman halki Ja polttais palleroisen maan, Kuin mä ja olvi ollaan vaan? Terve, ruskee ohranneste, Terve, voima kuohuva! Tuolla on koko komppani Preussiläisiä! Karauul! Koko komppani! TIMOTEUS. Kivääriin! Pataljooni Preussiläisiä karkaa päälle! ARISTARKUS. Missä ovat he? TITUS. Kivääriin! Preussiläinen tulee, viidessä pataljoonissa! Preussiläinen tulee!
Oi että veljet toinentoistaan raatelevat! Mutta sovintoon he käyvät kerran vielä, sovintoon niin rakkaaseen kuin nyt tämä Preussin impi ja tämä uljas poika Bayerista. Pois riita ja vaino Germanian velisarjasta! MAX. Minun täytyy itkeä. FUCHS. Samoin minun. KASPER. Miksi niin? FUCHS. Olemmehan vielä elävien joukossa, vaihka äsken jo luulimme itsemme varjoina nääntyvän kuolon maassa.
Conon. Huomaa tämä. KASPER. Vaan me hänen sydämmensä musertaisim? ELINA. Ilman huolta! Minä tunnen hänen sydämmensä. Nytkö vaipuisi hän alas, tullessansa Kammiosta hurskaan, joka tällä hetkel Täältä lähtee perimähään kruunuansa? Hänkö vaipuis alas, vaihka pyörteliskin Tuhon tuulispäät nyt hänen ympärillään?
Anna minulle se toivo, oi anna se toivo! vaihka valmistuisikin se vasta myriadein vuosien mentyää, ja minä kuolen uljaasti kuin sankari, jos toivoa saan, että he kerran hymyilevät mua vastaan. Vaikene jo, sinä kiukkuinen ääni! Minä tulen, minä tulen! Mutta ensin, lukitkaamme ovet. Kuinka jaksaa ystäväni? GIOTTI. Lepää syvimmässä rauhassa. CANZIO. Mutta äiti, äiti? GIOTTI. On ilman yhtään vaaraa.
Vaihka kierittelisit heitä hirmumyrskyt sekamelskaksi, sopaksi vallan, niin kaikkea tätä katselisin kylmällä silmällä kuin karhu talvikonnostansa. TITUS. Mikä hirmuinen itsekkäisyys, mikä ääretön omahyöty!
Päivän Sana
Muut Etsivät