Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
TIMOTEUS. Myös pitävät he itsensä veljinä vaihka eri äiteistä mutta samasta isästä, ja toki, yksi heistä hautasi isänsä vuosi sitten ja toinen jätti pappansa vetelemään pikilankaa. Kas kuinka rakkaasti he taluttavat toinentoistansa, ja tännenpä pyrkivät. MAURA. Oltta kohden. Oltta heille! En pisaratakaan anna.
Aristarkus kiljuu, raivoo ja tappelee, vaihka tuntuupa kuin tahtoisi hän tällä leiskunalla, huudolla ja käsivarsien väsymättömällä viskelemisellä niinkuin estellä näkymästä jotain pientä oravata, joka hyppelee hänen housuissansa, mutta tappeleepa hän toki kuin mies; Tommi on kuin kiiski, vikkelä, ja pistelee että tuntuu, Titus, äänetön ja huulet nipistetyt myttyyn, kulkee esiin eikä järkähdä, ja Anton hän huokailee ja lyö.
Hän taistelkoon tääl hetken, Ristiin rastiin leimahtelkoon jyrinällä Hänen ympärillään kamppauksen tiellä; Sillä huomaa huomaa! iltaväsyneenä Vaipua hän saapi Isän armaan helmaan. Miksi vaikertelsin? Tiedä: vielä kantaa Mulle elon päiväkin tääl kohdussansa Voittoo monta vaihka kadot suuret tein. Tuossahan mun emoseni armas vielä Aina omanani, omanani aina Etäisihin aikoin! Oi mi onni, onni!
CLAUDIO. Kunniani nimessä sen lupaan; ja mitä kerran lupaan, siitä en poikkee vaihka katoisi tämä mailma. Mutta huomakaat toki: Te olette tottunut katsomaan ihmishenkeä kovin turhaksi, ja taitaisitte nyt, koska niin soveltuis, jollain keinolla temmasta mun povestani sen, jonka kerran annoitte mun pitää, nyt koska kohtalonne on mun vallassani.
ANTON. Auttakaat häntä, hyvät naiset. MAURA. Tänne, Mariana. Kuka on tämän tehnyt? ARISTARKUS. Vetäkäät päälle ja elkä kyselkäät. PATRIK. Vai näin! MAURA. Kapteeni kulta! ANTON. Vetäkäät minua nyt koreasti. PATRIK. Onko valkea irti? ANTON. Ei hätää sentähden, vaihka hädän tuskissa niin luulimme. PATRIK. Hätäkello seisköön! MAURA. Voih voih! Kuka on tämän tehnyt?
CANZIO. Claudio, vaihka myrskyykin sisustani väkivaltaisesti ja pyrkii ulos tuliseen taisteloon, niin mielin toki, kauvallisen ystävyytemme nimessä, pidättää miekkaani huotrassa, jos kohtaan sinulta hyvitystä. Peräytä sanas, tunnusta loukanneesi kaunoisen Marcian, pyydä häneltä anteeksi tämä kompees; ja palatkoon välillemme rauha ja sovinto. CLAUDIO. Minäkö rukoilisin anteeksi häneltä?
TOMMI. Mutta onhan Titus niinkuin järkevää miestä. TITUS. Niin minä teen koska kerran vihastun. ARISTARKUS. Nyt vihastun myös minä. Alalleen, Titus! 1:N SOTAMIES. Alalleen kuninkaan nimessä! Kuninkaan nimessä, alalleen! TITUS. Tulkoon lekkeri saaliiksemme, pojat, vaihka olis meillä tuhannen selkää tarjottavana Bonifaciukselle. TOMMI. Kohta on se tässä. Olkaam valmiit!
VARRO. Sitähän en tehnytkän, vaan tartuinpa moneisti miekkaani hänen tähtensä, vaihka läksinki sillon tällön haavoitettuna taistelotanterelta. Jaa, se oli elämä, joka kelpasi, kelpasi hiiteen, saatuani kyllikseni. Eikö ole miehen tukka tuntenut elon myrskyjä? Jaa-ah, ecce caput, dominus Angelo! ANGELO. Ecce caput apostolicum. VARRO. Ha ha ha! Oikein sanottu, hyvin oikein.
Muistelenpa mitä aina lausui minulle Koulumestari-setäni. »Mun itseni kanssa käyköön miten käy, mä sankarina tahdon henkeni heittää ja sieluni paetkoon vaihka korpiin synkeisiin, kuin vaan oikeus ja hyvyys täällä viimein voiton saa.» Niin sanoi setä.
Lennä pieni peronenkin hänen ohitsensa mistä mielit, ja hänen tuhannet rautakitansa kaikki voivat vilauksessa kääntyä sua kohden, voivat leimahtaa ja sillon runtoa vaihka vaskisen miehen, mi kerran, kuni tarina kertoilee, nousi merestä, ja ulettui ylös taivahalle tuon kauhean pää.
Päivän Sana
Muut Etsivät