United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !


Nunc qvid est, qvod me in hoc urbe delectare possit? Mutta mainitsitte jotakin tykeistä, herra kenraali Bartholdus? Puhuitko niistä tykeistä, jotka tänään jäivät saaliiksemme? Bartholdus Simonis. Käskin sinua mennä noutamaan yksi tykki tänne ja haalimaan kokoon kymmenen eli kaksikymmentä kunnollista soturia... Kaarle Olavi. Niin ... niin sanoit. Nyt jo muistan nämät sanasi kuulleeni.

TOMMI. Mutta onhan Titus niinkuin järkevää miestä. TITUS. Niin minä teen koska kerran vihastun. ARISTARKUS. Nyt vihastun myös minä. Alalleen, Titus! 1:N SOTAMIES. Alalleen kuninkaan nimessä! Kuninkaan nimessä, alalleen! TITUS. Tulkoon lekkeri saaliiksemme, pojat, vaihka olis meillä tuhannen selkää tarjottavana Bonifaciukselle. TOMMI. Kohta on se tässä. Olkaam valmiit!

Saaliiksemme jäi rykmentin kirstu, kaikki heidän rensselinsä ja viittansa sekä muutamia hevoskuormia sekalaista tavaraa. Taistelupaikalta poistuessamme tapasimme pastori Oxeniuksen, joka kysyi minulta, montako miestä olin taistelussa menettänyt. Vastasin, etten yhtään ainutta.

Vasta seitsemännellä hyökkäyksellä onnistuimme me tunkeutua etu-varustuksiin. Venäläiset pakenivat ja jättivät jälkeensä kahdeksan tuhatta vankia ja kolmekymmentäkuusi kanuunaa saaliiksemme. Tämä alku lupasi jotakin. Mutta se teki kuninkaan vain kopeaksi.

Me kokosimme, en enää muista kuinka monta, vaan vähintäinkin pari tusinaa eri sukuisia lintuja. Useita oli tuuli kulettanut tyyneltä vedeltä ulohtaalle, niin ett'emme niitä tuossa kovassa ilmassa voineet saada pois. Saaliiksemme jäi kuitenkin useita pulskia hanhia ja monenlaisia muita lintulajia.

Samassa rymäkässä joutui saaliiksemme sataviisikymmentä ruplaa rahaa ja kaksikymmentä vankia. Ainoastaan kolme venäläistä sai kahakassa surmansa. Tällä kertaa ei ilmestynyt ketään saaliinjaolle ja pari päivää vastatuulessa risteiltyämme pääsimme onnellisesti Aspööhön.

Intiaanein ja vangittujen hevoset olivat liekaan sidotut, niin etteivät muut kuin se yksi, jolla viimeinen punanahka yritti paeta, päässeet käsistämme, vaan saimme me nekin saaliiksemme. Pelastamamme kertoivat, että he olivat veli ja sisar, matkalla Thomasvillestä Jacksonvilleen ja olivat aamulla lähdettyänsä jo saman päivän illalla yht'äkkiä joutuneet intiaanein vangeiksi.