Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Se hiipii salaa pois, kumartuu alas, katselee hyökylaineittensa yli, nähdäkseen uskaltaisiko heittäytyä sinne, astuu sitten varovaisesti alas, askel askeleelta ja kaivaa kantapäänsä lumeen. Mutta sitä se ei kauan kärsi, se heittäytyy äkkiä nauraen kosken niskaan ja syöksyy meluten ja pauhaten alas pohjaan, niin että kuohu raivoo sen ympärillä.
Oi! sortukoon viimeinen kipinä tuosta lemmen liekistä rinnassani ja sammukoon se vihan ja ylenkatseen aaltoihin! Mitenkä hän raivoo! Herra Jumala! En rohkene minä käydä hänen silmiensä eteen enkä tehdä hänelle tunnustustani! Tunnen itseni niin särjetyksi, niin poljetuksi... Nyt vasta olen, kurja, oikein onneton! Bartholdus Simonis. Portti ilman vartiata! Pääsö kaupunkiin vapaa!
»Voi!» sanoi kreivitär, »ei ole siis ainoatakaan nurkkaa maailmassa, missä ei olisi sortoa, koska se yhtä rajusti raivoo teidän autioilla vuorillannekin, jotka tarjoavat niin vähän tyydytystä ahneudelle, kuin meidän rikkaissa viljavissa Alankomaissamme!» Ja Ogilviet sekä heidän kaltaisensa tekevät Skotlannissa juuri samanlaisia tekoja kuin De la Marck rosvoineen tästä maassa.»
Kentiesi hänet valtasi epätoivo, Tai lemmen hehkusiivill' ehkä lensi Halutun Posthumuksen luo. Hän mennyt On kuolemaan tai häpeään; ja mulle Se yhtä on; kun poissa on hän vain, Britannian kruunu mun on hallussain. CLOTEN. Karuss' on hän, se on varma. Kuningast' ilahuttaakaa; hän raivoo; Lähetä hänt' ei kukaan tohdi. Hyvä! Ja hautaan hänet vieköön suru syvä!
Raamatun nimitys helvetille. "Hän raivoo!" sanoi Richard ja kääntyi erakosta de Vaux'hon päin, ikäänkuin vähän tuskissaan soimausten kuulemisesta, joita hän ei voinut rangaista.
Ennen aikaa aamunkoiton vallattu on Hurtan talo, saaneet talonpojat voiton. Ja ne raivoo ja ne riehuu Vierii viinitynnyreitä, kohta padat täydet kiehuu; saapuu kansaa pitkin teitä. Kukin omaa kättä käyttää, ottaa lehmän, ottaa lampaan, tavaralla taskut täyttää, saalihilla Hurtan hampaan.
Vaan kun myrsky raivoo maailmassa, silloin käyvät työt ja teot sotaa, mieli nousee vasten mieltä, miesi vasten miestä, kansa vasten kansaa, taivas salamoi, maan pimeys peittää. Mistä silloin meille päivän pilke?
Mutta Oppaani huolellinen huus: »Käy alas, nyt tie on auki, koska noin se raivoo.» Kivien suurten, vyöryneitten yli kävimme, usein alla jalkojeni ne liikkui, työntäminä taakan oudon. Ma kuljin miettien. Hän virkkoi: »Mietit sa ehkä tätä vieremää, min vahti on pedon viha, jonka lannistin ma. Siis tiedä, tänne ala-helvettihin kun kerrall' eellimmäisellä ma astuin, tuo kallio ei vielä syössyt ollut.
EDMUND. Ajattele, millä olet häntä mahdollisesti loukannut, ja pyydän sinua, karta häntä hiukan aikaa, kunnes on jäähtynyt hänen tulinen vihansa, joka tällä hetkellä niin hänessä raivoo, että tuskin sitä voisi lauhduttaa väkivaltakaan sinua kohtaan. EDGAR. Joku konna on minua panetellut. EDMUND. Sitä minäkin varon.
Tämä on kummallinen nainen, erin-omaisen kaunis nainen; raivoo vaan, ole suutuksissa, kiroominen enentää kauneuttasi; mitä enemmin kiroot, sitä hartaammin palaa mun rakkauteni." "Sinä olet kerran palava perkeleitten liekkien keskellä!
Päivän Sana
Muut Etsivät