Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Paetkoon ken voi! Ensimmäisestä hämmästyksestä toivuttiin vähitellen ja muuan vanha ukko rohkaisi mieltänsä. Oletko taas nähnyt jotakin? kysyi hän. Neljä kauheata tulikitaa! Etelästä pohjoiseen, idästä länteen, niiden välissä hautausmaa ja kaikki kuolleet nousivat haudoistaan. Näin jättiläishaamun kääreissään; sumuna kulki hän etsien kultaista kruunua. Se oli Kaarle-kuningas.
ANNA. Hän taivaass' on, mut sinne sin' et tule. GLOSTER. Mua kiittäköön, kun autoin häntä sinne; Hän sopii sinne paremmin kuin maahan. ANNA. Ja sinä sovit parhain helvettiin. GLOSTER. Viel' yhteen paikkaan, saanko sanoa? ANNA. Niin, vankityrmään. GLOSTER. Teidän makuusuojaan. ANNA. Paetkoon rauha sinun makuumailtas! GLOSTER. Niin tekee, kunnes makaan teidän luona. ANNA. Ma toivon vaan.
Pidin ma hänestä paljon. Vaan onpa hänestä huolta! Jo hänet ma jättäisinkin. Paetkoon petonsa luokse! Helposti hän laulullansa luopi linnan taikka kaksi. MEDON. Kuihtukoon käteni ennen, karhut kalpani purekoon, tulkoon tunturten lakeudet ennen kuolinliinoikseni kuin hänet jätän mä tänne. Pois! Chryseiksen poluille! ANEMOTIS. Pan! Hän poistuvi!
Muistelenpa mitä aina lausui minulle Koulumestari-setäni. »Mun itseni kanssa käyköön miten käy, mä sankarina tahdon henkeni heittää ja sieluni paetkoon vaihka korpiin synkeisiin, kuin vaan oikeus ja hyvyys täällä viimein voiton saa.» Niin sanoi setä.
ELMA. Pois paetkoon nyt murhe tuskallinen, Kuin riemun helmet heryy rinnoilleni, Myrkkyiset koston-sumut hälvetköön, Kun rakkauden silmät säteilee; Pois sodan myrsky, riemun telottaja, Mi väristyttää ihmis-sydämmiä! Oi Niiloni! Et millään enään voisi Pelastaa Manan suusta sankaria, Jon sodan surma nieli ruoakseen; Nyt ylistä vaan hänen kunniaansa Ja mainehensa kauas kaikukoon!
Se on Jumala, joka heitä johdattaa ... turmio sinulle, teloittaja! turmio!" Herttua ei kuullut enää. Hän koetti nostattaa väkensä masentuvaa rohkeutta. Italialaiset jo huusivat: paetkoon, ken voi! Hurja kauhistus sai vallan koko armeijassa, ja kuitenkin tämä oli kolme kertaa lukuisampi, kuin se, joka sitä ahdisti.
JUSSI. Pah hän sen kestää. Ja paetkoon tänne, jos hätä tulee. No niin, siinä paha, missä panetellaan. Nyt se on ohitse. HANNA. Loistava menestys, esiinhuutoja, kukkakimppuja me jo tiedämme. MAIJU. Kuka kertoi? JUSSI. Onnea vaan! Saako sinua nostaa? MAIJU. Ei, elä, elä, Jussi. HANNA. No, miltä tuntui? Kerro! MAIJU. Jahka tästä selviän. Minä olen kuin kuumeessa vielä. Antakaa minulle vettä.
Hän paetkoon ku ennättää, Kun pohjan urho rynnistää, Kun Pohjan urho rynnistää ja lyö! Kun innoll' isäin koitamme, Niin varmahan Me viholliset voitamme; Ja riemuellen soitamme; Näin kunnioittaa koitamme Maan armahan. Hän sankarnimen aina saa, Ken puoltaa kansan kunniaa, Ken puoltaa kansan kunniaa ja maan. Suomettaren osa.
Mut nähdessään, kuin rohkealla miellä Asiat' yllyin selvää puoltamaan, Hän pakoon riensi. GLOSTER. Paetkoon hän kauas: Pian tässä maassa kiinni siepataan hän, Ja silloin pää pois! Tänään tulee herttua, Päämieheni ja jalo suosijani; Ma hänen nimessään teen tiedoks, että Se kiitokseni saa, ken hänet löytää Ja murhaajan sen kurjan kaakkiin saattaa, Vaan surman se, ken hänet kätkee.
Jos hän välttämättä tahtoo paeta, niin paetkoon edes Vinitiuksen talosta; Caesar ei mielellään sekaannu muiden asioihin, ehkei hän edes huoli auttaa Vinitiusta etsimään Lygiaa. Ainakaan ei hänen tekoaan silloin pidetä majesteettirikoksena.
Päivän Sana
Muut Etsivät