Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Kun hän tuli kotiin, oli asunto pimeä ja Ester oli jo kauan ollut unen helmoissa, mutta Bengt sytytti tulen, meni makuusuojaan ja herätti hänet suutelolla. Ester aukaisi nopeasti silmänsä ja katseli hämmentyneenä ympärilleen, mutta huomattuaan Bengtin, ymmärsi hän, mitä oli tapahtunut.
Varovasti ja lempeästi nosti hän hänet sohvalta, kietoi käsivartensa hänen ympärilleen, kantoi hänet makuusuojaan ja auttoi hänet vuoteeseen. Aina ennen oli Bengtiä harmittanut, että Ester niin vastenmielisesti antoi palvelijain auttaa itseään, nyt hän ymmärsi hänet eikä päästänyt ketään sisään, hän vei hänelle itse teen ja hoiti ja holhosi häntä huolellisesti kuin äiti.
Viimein lauhtui hänen mieletön vihansa; hän nousi, pyyhki nenäliinalla otsaansa, kulki muutaman kerran ympäri huonetta ja soitti sitten palvelijaa, joka, varovasti herraansa vilkaisten, hiipi asunnon läpi ja sammutti lamput. Mutta kun Bengt tuli makuusuojaan, käsitti hän, ett'eivät ne tunnit, jotka yöstä olivat jäljellä, ainakaan toisi hänelle unta.
Ester sanoi tulleensa pahoinvointiseksi, meni makuusuojaan, riisuutui nopeasti ja paneutui vuoteeseen. Ja sitten vaipui hän uneen, nuoruuden uneen, jonka syvyyteen peittyvät katkerimmat, tuskallisimmatkin ajatukset... Hänen suureksi hämmästyksekseen ei Bengt seuraavana päivänä lainkaan puhunut pormestarin pidoista.
ANNA. Hän taivaass' on, mut sinne sin' et tule. GLOSTER. Mua kiittäköön, kun autoin häntä sinne; Hän sopii sinne paremmin kuin maahan. ANNA. Ja sinä sovit parhain helvettiin. GLOSTER. Viel' yhteen paikkaan, saanko sanoa? ANNA. Niin, vankityrmään. GLOSTER. Teidän makuusuojaan. ANNA. Paetkoon rauha sinun makuumailtas! GLOSTER. Niin tekee, kunnes makaan teidän luona. ANNA. Ma toivon vaan.
Ester ei vastannut eikä kääntynyt, mutta makuusuojaan mennessään hän ihmetteli itsekseen, kuinka oli mahdollista, että toinen ihminen, ehkä tahtomattaan, tarkottamattaan, aina löysi sanat, jotka kaikkein enin haavottivat ja kiusasivat toisen sydäntä... Sinä yönä ei Esterin silmiin unta tullut.
Miksi hän ei ollut kaikkea tätä huomannut, kun hän pari kertaa lyhyellä kihlausajallaan oli ollut päivällisillä Bengtin luona? Mutta sitä varten ei ole silmää, kun elää toivojen ja rakkauden unelmamaassa... Sekä ruumiiltaan että sielultaan väsyneenä meni hän makuusuojaan, riisuutui nopeasti ja nukkui heti vuoteeseen päästyään.
Oletko nähnyt yhtä lasia, jossa oli hampaat sisällä? KIRSTI. Jestapoo! Niitäkö hammasraatoja? No niitäkö herrasväki etsii? Näin kyllä. Juomalasissahan ne olivatkin vielä, kun menin vuodetta laittamaan herran makuusuojaan. Miks'en minä niitä olisi nähnyt, näinhän minä!
Molemmat menivät nyt mylady'n makuusuojaan ja kun ovi oli jäänyt auki, kuuli d'Artagnan mylady'n vielä hetken aikaa toruvan kamarineitsyttänsä; sitten leppyi hän ja puhe kääntyi d'Artagnan'iin, Ketty'n puuhaillessa hänen riisumisessaan. No, gaskonjalaistamme en ole saanut nähdä tänä iltana, sanoi mylady. Kuinka, mylady, vastasi Ketty, eikö hän ole ollutkaan täällä?
Kun yö tuli, kun kuningas oli syönyt ilta-ateriansa ja kaikki hänen miehensä olivat käyneet makuulle viereiseen tilavaan saliin, tuli Tristankin, kuten tavallisesti, kuningas Markin makuusuojaan. "Armas sisarenpoikani, minulla on teille eräs tehtävä: te ratsastatte Cardueliin kuningas Artturia tapaamaan ja viette hänen luettavakseen tämän suljetun kirjelmän.
Päivän Sana
Muut Etsivät