United States or French Guiana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Seuraavana silmänräpäyksenä Fritz oli polvillansa Evan vieressä, puhutellen häntä kaikilla hellillä nimillä, samalla kuin äitini seisoi toisella puolella, pitäen hengetöntä ruumista sylissänsä ja nyyhkyttäen Fritzin nimeä. Rakas isämme nousi seisaalleen ja teki sekavia kysymyksiä äidin-äitimme heräsi, hieroi silmiänsä ja hämmentyneenä katsellen joukkoa edessään lausui hiljalleen: "Onko tämä unta?
Kun vihdoin kysyin, mitä hän ajatteli, vastasi hän: "Sitä, mikä on edessäni, Mas'r Davy; ja tuota tuolla puolen". "Tarkoitatteko sitä elämää, joka on edessänne?" Hän oli hämmentyneenä viitannut merelle päin. "Niin, Mas'r Davy.
Olette jo varmaan hiukan terveempi, sanoi nuorukainen; ette ole enää yhtä kalpea kuin äsken. Voin todellakin jo paremmin. Siitä minä kiitän Jumalaa! Kiitos. Sydämellinen kiitos teille hyvyydestänne ... ja nyt hyvää yötä! Albert kumartui suudellakseen hänen kättään. Ei, ei! huudahti tyttö, vetäen kiivaasti kätensä takaisin. Minä ehkä loukkasin teitä! virkkoi Albert hämmentyneenä.
Ontuuko minun tämäkin vertaukseni?» »En minä tiedä en minä ole koskaan sitä ajatellut siltä kannalta», vastasi nuori rouva hämmentyneenä. Valaistuslaite oli joutunut epäkuntoon, kaasuliekit levottomina lepattivat. Molemmat istuivat äänettöminä. Nuoren miehen veri kuohui ja kiihkeä maltittomuus kulki kuumepuistatuksina hänen lävitseen.
Kun hän lappoi sisään nuoraa, ja paperileija yhä aleni tuosta ihanasta valosta, siksi kuin se liehahti maahan ja makasi siinä, niinkuin hengetön olento, näytti hän vähitellen heräävän ikäänkuin unesta; ja minä muistan nähneeni hänen ottavan sitä ylös ja katsovan ympärillensä aivan hämmentyneenä, niinkuin he olisivat molemmat tulleet yhdessä alas, niin että minä säälin häntä kaikesta sydämestäni.
Hän tahtoisi isäni suostumuksella tästälähin aina pitää minua omana lapsenaan. Isäni istui kauan kalpeana ja hämmentyneenä; näytti siltä, kuin hänen olisi ollut hyvin vaikea käsittää mitä puhuttiin. Vihdoin hän nousi, ojentaen sanaakaan sanomatta papille kätensä.
Oletko tavannut hänet useinkin?» Näin puhuen Arbakes katsoi vakavana Ioneen ikäänkuin tahtoisi tunkeutua hänen sieluunsa. Tätä katsetta peräytyen, selittämättömän pelontunteen valtaamana vastasi napolitar hämmentyneenä ja epäröiden: »Hänet tuotiin kerran luokseni isäni maanmiehenä ja voinpa sanoa minunkin heimolaisenani. En ole häntä viikkoa kauempaa tuntenut. Mutta miksi nämä kysymykset?»
En voinut muutakaan, vastasi hän sillä mies veti esiin pistoolinsa, uhaten ampua minut. Ikävässä leikissä on aina parasta näyttää iloista naamaa, ajattelin minä, ja siksi olin ryhtyvinäni kaksintaisteluun hänen kanssaan. Niinpä niin, eipä siinä mukaan auta, virkkoi Albert luoden luutnanttiin tutkivan katseen. Luutnantti katsoi maahan, nyhtäen hämmentyneenä napin lievenutustaan.
Silloin d'Artagnan, hämmentyneenä, ällistyneenä ja kukistuneena kaikesta siitä mitä oli tapahtunut, jäi ristissä-käsivarsin seisomaan muskettisoturin ja rouva Bonacieux'in eteen. Muskettisoturi astui askeleen esiin ja työnsi d'Artagnan'in kädellänsä syrjään. D'Artagnan hypähti taaksepäin ja veti miekkansa. Samalla, kertaa ja salaman nopeudella tuntematon veti myöskin miekkansa.
On siellä sittenkin tapahtunut jotakin, sanoi Antti hätäisesti. Menenkö ja otan selvän siitä? Vastauksen asemasta painoi Soisalo hänet takaisin tuoliin istumaan. Mutta...? kysyi Antti yhä enemmän hämmentyneenä. Onhan siellä tapahtunut jotakin. Ja juuri äsken olin minä venttiilistä kuulevinani... Sulje venttiili! huusi Soisalo kiihtyneenä.