United States or Luxembourg ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olette jo varmaan hiukan terveempi, sanoi nuorukainen; ette ole enää yhtä kalpea kuin äsken. Voin todellakin jo paremmin. Siitä minä kiitän Jumalaa! Kiitos. Sydämellinen kiitos teille hyvyydestänne ... ja nyt hyvää yötä! Albert kumartui suudellakseen hänen kättään. Ei, ei! huudahti tyttö, vetäen kiivaasti kätensä takaisin. Minä ehkä loukkasin teitä! virkkoi Albert hämmentyneenä.
"Miten tämä loukkaus on tullut?" kysyi lukkari, katsellessaan waimon turwottuneita ja sinistyneitä kaswoja, sillä hän ei ollut kuullut kirkkoherran ja miehen keskustelua, kun oli sillä aikaa hautaamassa ruumiita apulaispapin kanssa. "Minä putosin toissa päiwänä kärryistä ja siinä loukkasin wähän kaswojani... Eikä tämä mitään waarallista ole, onhan waan wähän ilkeä", ehätti waimo sanomaan.
»Minä taasen loukkasin teitä», sanoi nuori mies omituisella verhotulla äänellä. »Mutta älkää itseänne ajatelko jos teidän avioliittonne on onnellinen, niinkuin se on, niin miksemme silti voi puhua asiasta yleensä, ajattelematta että te olette naimisissa ja minä naimaton, vaan ainoastaan niinkuin kaksi ihmistä?»
Kun sitte vielä lisäksi loukkasin käteni ja tulin kuukauden ajaksi työhön kokonaan kykenemättömäksi ja kun onnettomuutemme tähän aikaan joutui kukkuroilleen sen kautta, että vaimonikin sairastui, niin ajattelin: koska Jumala on meidät unhottanut, voinhan minäkin hänet unohtaa. Neiti Hyvönen. Kovin väärin teitte siinä, että heititte luottamuksenne hyvään Jumalaan! Häyrinen. Niinhän teinkin. Mari.
Kerran matkallani viattomain maassa satuin kaatumaan erään puunrungon ylitse ja loukkasin siinä niin pahasti toisen jalkani että se ajettui. Muuan talonpoika, joka sattui tämän onnettomuuteni näkemään, riensi heti poimimaan muutamia yrttejä, mitkä hän pani loukatulle paikalle, jonka kautta tuska melkein heti katosi ja ajetus asettui.
Vähäisen äänettömyyden jälkeen sanoin minä: Olen kiitollinen siitä, mitä äsken sanoitte Hupfaufista. Oletteko? Te olette siis ainoa, joka mielipiteeni hyväksytte. Heidän ylhäisyyksiänsä, herroja, tietysti sitävastoin loukkasin keisarilliselle everstiluutnantille sopimattomalla puhetavallani. Sanoa sillä olevan kovan sydämen, joka kylmäverisesti ampuu vihollisia mikä herjaus!
Pese minut puhtahaksi, Iisopilla puhdista Rikokseni raskahaksi Tunnen: Herra, armahda! Alati on edessäni Rikosteni riettaus, Aina särkee sydäntäni Syvä synnin turmelus. Sinua, oi Jumalani! Synnilläni loukkasin, Pyhän tahtos tahallani Törkeästi tallasin: Synniss' olen syntynytkin, Synniss' elon alun sain Puhtautta täydellistä Sinä vaadit kautta lain.
KIRJURI. Jahah, kyllä minä . Hyvä että hän meni, niin saan olla rauhassa, sillä kovin tuntuu nyt mieleni raskaalta. Niin, kyllä se nyt taitaa olla loppu minun ja Helmin välillä, ja eihän se kumma olisikaan, kun häntä niin pahasti loukkasin. Miksi en voinutkaan paremmin hillitä itseäni?
Muistatko vielä erästä Elokuun ehtoota, jolloin sinä töyttäsit minun veneestä mereen, johon epäilemättä olisin hukkunut, ellei Jolsan Matti olisi minua siitä pelastanut? Minä olin tottelematon sinulle silloin, minä olin ylpeä, sillä minä olin Rytilän maan perillinen. Anna minulle anteeksi, että loukkasin sinua.
»Ettekö puhu liian rajusti, ettekö suorastaan liiottelekkin?» »Ehkä suokaa anteeksi, jos loukkasin tunteitanne. Ja kuitenkin minun täytyy sanoa että se on tämä pieni lapsi, joka taluttaa meitä, emmekä me häntä. Me olemme ylpeitä kuin jumalat, mutta rakkauden edessä me matelemme matoina maassa.