Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Minä käyn erään naisyhdistyksen asioita... Tulen tämän seuran puolesta tuomaan teille muutamia pieniä joululahjoja... Annaliisa. Meillekö? Neiti Hyvönen. Niin teille... Vast'ikään kerrottiin ja ennakoltakin tiesimme, että olette vähissä varoissa ... olette köyhät. Harras toivomuksemme olisi jollakin tavalla lisätä joulu-iloanne. Meidän joulu-iloammeko? Ovat muistaneet meitä!
Te ette tunne asian oikeata laitaa, neiti... Mutta minä tunnen Häyrisen ja tiedän, että hän on kehnoin renttu, kurjin olento mitä ajatella voipi! Kylläpä vielä suusi tukitsen! Neiti Hyvönen. Vaan ei hän eikä kukaan muu ole liiaksi kurja Vapahtajamme armoa nauttimaan. Se armo on kaikille altis häntäkin kurjemmille. Annaliisa. Olen, armollinen neiti! Neiti Hyvönen.
Sillä jos vaan pidetään silmällä, että näytellään siveelliseen henkeen kirjoitettuja näytelmiä, niin ei niistä tarvitse turmelusta pelätä, vaan on niiden vaikutus katsojiin epäilemättä oleva päinvastaista laatua. Turussa Marraskuun 3 p:nä 1892. Tekijä. Henkilöt: Erkki Häyrinen. Annaliisa, hänen vaimonsa. Mari. Pääkkö. Neiti Hyvönen. Palvelustyttö. Lähellä sivuovea huono pöytä ja sen takana tuoli.
Mutta minulta alkoi puuttua työtä, ensin harvemmalta, mutta sitten joka toinen päivä ja työtä saatuani ansaitsin niin vähän, ett'ei ansio riittänyt perheeni elatukseksi. Neiti Hyvönen. Mahtaapi se, jos mikään, tuntua raskaalta, kun tahtoisi tehdä työtä eikä työn ansiota ole saatavissa! Häyrinen. Kauan siinä kinasin, turhaan taistelin kurjuutta vastaan.
Te saavuitte tänne taivaan enkelinä, neiti! Neiti Hyvönen. Ihmisenä tulen mutta tavallansa olisin tullut enkelinä, jos käynnilläni voisin saattaa teitä parannukseen. Häyrinen. Sen olettekin jo saaneet aikaan, jalo neiti! Pitkään aikaan en ole kunnollisten ihmisten huulilta kuullut muuta kuin pilkkaa ja ivaa.
Neiti Hyvönen. Kovin masentavalta tuntuu ajatella, että löytyy maailmassa niin paljon ihmisiä, joidenka iloa ja onnea köyhyys ja puute hämmentävät! (Annaliisalle, joka on kätkenyt kasvonsa käsiinsä.)
Annaliisa. Kaksikymmentä markkaa! Miten kiittäisinkään teitä? Neiti Hyvönen. Tuo vasu tänne, Mandi! Palvelustyttö. Paikalla, neiti! Tässä teille uusi villainen talvipuku. Neiti Hyvönen. Se on, kuten sanoin, yhdistyksen lahjoittama samoin kuin tämä sarkanuttukin on yhdistyksemme joululahja teidän miehellenne. Se on liiaksi! Neiti Hyvönen. Ell'ei hän vaan jo olisi kuollut viluun! Häyrinen.
Kun sitte vielä lisäksi loukkasin käteni ja tulin kuukauden ajaksi työhön kokonaan kykenemättömäksi ja kun onnettomuutemme tähän aikaan joutui kukkuroilleen sen kautta, että vaimonikin sairastui, niin ajattelin: koska Jumala on meidät unhottanut, voinhan minäkin hänet unohtaa. Neiti Hyvönen. Kovin väärin teitte siinä, että heititte luottamuksenne hyvään Jumalaan! Häyrinen. Niinhän teinkin. Mari.
Mitäs sanoitkaan, vaimo! Neiti Hyvönen. Eihän kuitenkaan armollinen Luoja sitä salline, että kukaan lapsi kristillisen yhteiskunnan keskuudessa viluhun kuolee! Hän elää! Rauhoita mieles, Annaliisa! Nyt huomaan ett'ei Jumala olekkaan meitä unhoittanut, kuten luulin. Synkän epätoivon valtaamana olen rapajuoppona juonut, olen elänyt hurjasti.
Mari. Te, neiti ... niin rikas ... niin ylhäinen ... kuinka tulettekaan näin köyhään ja kurjaan kotiin? Neiti Hyvönen. Ei ole mikään koti köyhä eikä kurja Vapahtajamme syntymäjuhlana! Mari. Mutta kuitenkin ... tämä heidän ... se tahtoo sanoa tuon juoppojätkän koti... Neiti Hyvönen. Ei tämäkään koti! Mari.
Päivän Sana
Muut Etsivät