United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
OLAVI: Hän tuli itse liikutettuna minua kädestä kiittämään. Ja hän vahvisti samana päivänä kaikki yliopiston vanhat edut ja oikeudet. Ja kaikki, jotka olivat läsnä tuossa juhlallisessa vastaanotossa, sanoivat, että se oli etupäässä juuri minun ansioni! MAUNU TAVAST: Sinun, Olavi? Kuuletko, sisar, hänen ansionsa, Olavi Tavastin ansio!
Mutt' joutuun, joutuun vaan! LAMPINEN. No eihän nuo Maailman lapset ole laisinkaan Niin pahat sinusta, kuin päätin ma! KILPI. Se ansio on armaan veikon vaan! No tule! tätä tiet' on suorempaa. Aukaise, Liisa, pieni portti nyt! Kah kummaa, kuin on mieli kääntynyt! Kymmenes kohtaus. Aina. Kosk' ei tuo vaari kutsu, kuitenkin Pelastajaansa tulen kiittämään. Kas ihmettä, ei ihmist' yhtäkään!
Kyllä se suureksi osaksi oli hänen suomalaisen puolisonsa ansio. Ken lähemmälti oppi tuntemaan *Anna Berendsen'in*, o. s. Levonius, hän sen hyvin ymmärsi. Tutustuin Anna Berendseniin tuona meidän historiassamme niin kohtalokkaana vuotena 1899. Koko elämä kävi silloin Suomen politiikan merkeissä ja siitä mekin yhtenään puhuimme.
Epäilemättä oli ansio mustalaisvoiteen, mutta ehkä myöskin lääkärin poissa-olemisen, että d'Artagnan jo samana iltana oli pystyssä ja huomisaamuna melkein terve.
Mutta minulta alkoi puuttua työtä, ensin harvemmalta, mutta sitten joka toinen päivä ja työtä saatuani ansaitsin niin vähän, ett'ei ansio riittänyt perheeni elatukseksi. Neiti Hyvönen. Mahtaapi se, jos mikään, tuntua raskaalta, kun tahtoisi tehdä työtä eikä työn ansiota ole saatavissa! Häyrinen. Kauan siinä kinasin, turhaan taistelin kurjuutta vastaan.
Meill' olkoon ansiona työ, Työ kunniallinen, Ja totuus vahva rintavyö, Jok' ei sydäntä syö, Vaan kantaa miehuuden. Tuo kumarrusten kunnia On halpain ansio; Ei nöyryys kiellä miehuutta. Vaan koirain tapana Imarrus olkohon. Ken möisi maansa onnea! Nuo henget irstaiset: He vieraan jalkapohjia Nuoleevat raukkoina, Kuin ruotuvaivaiset.
Ne, jotka täällä näet, nöyrin mielin tunnusti Hyvyyden, mi heidät oli niin suureen älyyn kyvykkäiksi luonut. Siks oma ansio ja armon valo niin ylös nosti heidän katsehensa, heill' ett' on tahto luja, täydellinen.
Mutta ennenkuin lopetan selitykseni siitä mikä minun vakaumukseni mukaan sen vaikutti, että venäläiset eivät ampuneet, tahdon kuitenkin sanoa, että tulin kyllä selvästi näkemään, että suurin ansio siitä oli ruhtinas Obolenskin harvinaisen mielenmaltin.
Isän, äidin rakkaus Tahi tuttavitten Onpi lapsen holhomus: Lapsi säilyy sitten; Mutta muutoin kuolemaan Raukka nääntyy aivan Sinä samoin surkeaan Turmeluksen vaivaan. Täss' ei oma ansio Millään lailla auta: Synnin palkka tuomio, Syvä kuolon hauta. Millä hän sen palkitsee, Joka hyvää jakaa? Laps on vielä voimaton: Itseään ei nosta. On myös sangen saamaton: Tarpeitaan ei osta.
Missä joku hyvä avu tai ansio oli, olkoon halvimmassakin, sen osasi hän löytää ja hän kehoitti ahkeruutta ja tehollisuutta siinäkin, missä työntekijältä puuttui luonnonlahjoja hänen vaivaloisessa kutsumuksessansa. Varsinkin isällistä huolta piti hän koulu-nuorison opista ja edistymisestä eikä milloinkaan ollut poissa loppu-tutkinnoista.