Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Minä tunnen hänen askeleensa. LYYLI: Jätä minut! KAIKKIVALTA: Mahdotonta. Minä en tohdi... LYYLI: Mene! LYYLI: Piispa Tuomas! TUOMAS: Kuka puhuu? LYYLI: Tytär Tavastin, jonka vaimon tunsit kerran. Kuinka olet tullut tänne? LYYLI: Sinun ratsumiehesi ovat minut tänne saattaneet. TUOMAS: Oletko ... yksin? LYYLI: Me olemme kaksin täällä. LYYLI: Sinun pappisi on poistunut minun pyynnöstäni.
Eikö mamma muista, kuinka he silloin yhdenkin kerran väittivät Anni Tavastin ja Olga Nyströmin ELISABETH. Ooh, tuo vanha juttu! MAIJU. Niin, ja se oli kaikki pelkkää valhetta, minä tiedän sen ihan varmaan, pelkkää valhetta kaikki tyyni! ELISABETH. Elä käytä semmoisia sanoja kuin »valhetta». He erehtyivät MAIJU. He valehtelivat, ihan tahallaan valehtelivat, ja sen ovat tehneet monta kertaa.
Se hetkinen vastenmielisyys, minkä vaikutuksen minuun alussa teki Tavastin kolkko kasvojen ilme, pakeni pian, ja minä koetin vaan etsiä keinoja, miten voisin jatkaa tuttavuutta kauvemminkin. Mutta hänpä ei näyttänyt ollenkaan pitävän seurastani.
Salin viereisestä vierashuoneesta katseli kauniin naisenpään kuva morsiuspariin ja pappiin päin, joka ylevänä ja vakavana nyt Jumalan ja ihmisten edessä yhteen vihki vanhimman poikansa Miihkalin ja nuoruutensa ystävän ainoan tyttären Elina Tavastin. Sakki oli huomaavinaan vierashuoneessa riippuvalla maalatulla naisen päällä olevan samat nuorekkaat kasvonpiirteet kuin morsiamella.
Niinpä 1655 Rauman kirkossa muuan talonpojan leski ja Tykkilän Antin vaimo panivat toimeen sellaisen metelin jumalanpalveluksen aikana, että kirkko korkeasta käskystä suljettiin joksikin aikaa ja avattiin jumalanpalvelukselle vasta, kun runsaat sakot oli suoritettu Turkuun. Ja 1680 täytyi Margareta Tavastin maksaa 2 taalaria kirkolle »tappelustaan», kuten kirkonkirjassa sanotaan.
Elias oli kokenut kumpaakin ja hänen kasvoissansa oli kyllä merkkejä tuhansista vaaroista, joiden läpi hän viimein pakolaisena pääsi Suomen rajalle sekä puolisokeana ja laihana kuin luuranko pääsi hyväntahtoisen majurinrouva Tavastin luo Nokian kartanoon. Elina ei tajunnut, miten paljon hänen kotinsa oli antanut Eliakselle. Toinen ei koskaan mittaa toisen onnea.
Siellä vietin minä yli kaksi viikkoa silkkoja ilonpäiviä odottavien hyvien ystävieni Tavastin, Alfthanin veljesten ja matkatoverini Georg Palmrothin kanssa, jonka herttaisen äidin luona minä asuin. Hän oli vielä, vaikkakin vanhuusvuosiaan vietti, kerrassaan kaunis ja komea nainen.
MAUNU TAVAST: Minä painan alas valkean pääni ja polvistun sinun eteesi, Olavi Tavast, ja tunnustan, mikä kauan on ollut sydämeni ainiaan sytevä salaisuus: sinä et ole sen poika, jota sanot isäksesi, vaan minun, piispa Maunu Tavastin, jonka pyhyyden maine on suuri maailman silmien edessä, mutta pieni Hänen edessään, joka kaikki näkee.
OLAVI: Hän tuli itse liikutettuna minua kädestä kiittämään. Ja hän vahvisti samana päivänä kaikki yliopiston vanhat edut ja oikeudet. Ja kaikki, jotka olivat läsnä tuossa juhlallisessa vastaanotossa, sanoivat, että se oli etupäässä juuri minun ansioni! MAUNU TAVAST: Sinun, Olavi? Kuuletko, sisar, hänen ansionsa, Olavi Tavastin ansio!
Ulkona pauhasi syksyn myrsky yön pimeydessä. Sen jälkeen kun tulin osalliseksi Tauno Tavastin elämäntarinasta lujittui ystävyyteni vielä enemmän häneen. Näin kyllä, etten minä häntä onnettoman osansa kantamisessa voi auttaa, mutta ei hän sitä odottanutkaan. Minä en tosin enää tuntenut itseäni niin sairaaksi kuin ennen tätä tuttavuutta, en kumminkaan kyennyt häntäkään taluttamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät