United States or Lebanon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nuorekkaat ruumiinharjoitukset, vaikka hän yhä vielä aika ajottain niitä jatkoi, eivät kuitenkaan olleet voineet estää luonnollista taipumusta lihoomiseen, jota kirjojen ääressä istuminen sekä liika antautuminen pöydän suomiin nautintoihin oli vielä lisännyt.
Se oli tyydyttävä, ja mielihyvällä katseli hän kuvaansa. Uusi, sievä puku kävi hänelle hyvin, somana kiertyi pitsi kaulan ympärille, kasvot, joskin jokseenkin tavalliset, olivat nuorekkaat, hipiä hieno, tummanruskea tukka pehmeää, ja nuo suuret sinisilmät epäilemättä kauniit.
Oli sunnuntai ja kirkonkellojen ääni aaltoili kehoittavana ja juhlallisena ohuen lumenvidin peittämien kattojen päällitse. Rouva Montell vaatehtihe upeaan syyshattuunsa hän kävi aina erittäin siististi ja maukkaasti puettuna ja hänen hienohipiäiset, nuorekkaat kasvonsa näyttäytyivät erikoisen suotuisassa valossa mustien pitsien ja sulkatöyhtöjen keskitse. Anna tuli huoneestaan virsikirja kädessä.
Hän oli pieni, hento nainen, kädet oli hyvin pienet ja jäntevät ja hänen kauniihin kasvoihinsa olivat nuoruus ja vanhuus ihmeellisesti sulaneet yhteen. Piirteensä olivat nuorekkaat, ja paksu, tumma tukka peitti osan vielä sileää otsaa, mutta hampaatoin suu ja laiha, suonekas kaula, jonka pinnan alta näkyi valtimon lyönti, saivat hänen näyttämään vankalta naiselta.
Rakuuna tuijotti minuun näköjään yhtä hämmästyksissään. Hänen ruskeissa silmissään oli omituinen palo, huulet värähtelivät ja kasvoille, jotka olivat parrattomat ja nuorekkaat, levisi heleä puna. Yht'äkkiä peitti hän käsillä silmänsä ja purskahti itkuun, änkyttäen katkonaisesti: »Riikahan minä olen ... mutta kuinkapa sinä voisit minut tuntea ... tällaisena.»
Gabriellen ja pastorin keskustelu oli heti herättänyt levottomuutta. Huolimatta kaikista yrityksistään näyttäynyt levolliselta, ei kreivitär voinut estää katseitaan levottomasti kääntymästä siihen osaan huonetta, missä hänen tytärpuolensa seisoi, kauniit, nuorekkaat kasvonsa, käännettyinä pastoria kohti.
Ilosta, jota hän oli tuntenut nähdessään jälleen kotonsa, sisaruksensa ja ystävänsä, jopa anoppinsakin, oli vain seurauksena, että Ryfors sen sijaan tuntui yhä sietämättömämmältä, ja synkkä, totinen pappi, sen hajamielinen katse, väsymätön, kiusallinen työ tuntui kummitukselta, jota hänen oli vaikea saada pois mielestään, ja joka ennen pitkää poisti hänen muististaan nuorekkaat kuvat Säboholmin lehtokujasta.
»Ollaanko täällä kotona, Gudbrand, Mörk itse, tarkoitan?... Vai niin konttorissa... Pane talliin ja harjaa hyvin ... äläkä heti anna sille vettä»... hän huusi kiiruhtaen matkalaukku kädessään portaita ylös. Hänen liikkeensä olivat yhä samat nuorekkaat, vartalo vain laihuuttaan terävämpi ja luisevampi kuin ennen, ja partaan oli ilmestynyt korvain seutuville ja keskelle leukaa harmaita täpliä.
Näki kellertävän kutripään, siniset, sulavat silmät ja nuorekkaat kasvot tuo mahtoi olla se, jota erityisesti oli huomioon otettu. Saara kääntyi, tarkastaakseen häntä lähemmin. Ja toden totta hän ei ollut hullumpi. Siinä saattoi sittenkin kasvaa hänelle vaarallinen kilpailija, hänellä kun oli, mitä Saara ei enää milloinkaan maailmassa takaisin saanut: ensimmäisen nuoruuden hempeyttä.
Piirteet olivat miellyttävät, nuorekkaat aina lapsellisuuteen asti; jäntevä vartalo, kasvojen hienot, suorat piirteet osoittivat gallialaista tai romaanilaista alkuperää, samoin kuin myöskin taulun pohja, jona oli kypressimetsäinen vuorimaisema. Hän käänsi taulua; takapuolella oli kirjoitus: Alle Signora Lucia Aldoni Pignatelli.