Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Tulevaisesta elämästä hän ei myöskään koskaan perustanut, sillä sisimmässä sydämmessään hänellä oli esi-isiltä peritty luja, rauhallinen, kaikille maanviljelijöille ominainen vakaumus, että niinkuin eläin- ja kasvimaailmassa ei mikään lopu, vaan alituisesti muuttuu yhdestä muodosta toiseen, lanta jyväksi, jyvä kanaksi, pääkkö sammakoksi, mato perhoseksi, siemen tammeksi, niin ihminenkään ei häviä, vaan muuttuu.
Siirappia siinä oli. Vaimoni lähetti minun puodista ostamaan siirappia jouluruuan höysteeksi ja pyysi minua kohta palajamaan kotia... Mari. Siirappiako! Pääkköhän sinä oletkin! Pääkkö. Niinpä olen... Käski kohta kotia, mutta ohimennen poikkesin kuulustelemaan, josko Häyrinen jo on päässyt putkasta, jonne poliisit veivät hänen syystä, että hän juomapäissään oli tapellut ja pitänyt pahaa elämää.
Sillä jos vaan pidetään silmällä, että näytellään siveelliseen henkeen kirjoitettuja näytelmiä, niin ei niistä tarvitse turmelusta pelätä, vaan on niiden vaikutus katsojiin epäilemättä oleva päinvastaista laatua. Turussa Marraskuun 3 p:nä 1892. Tekijä. Henkilöt: Erkki Häyrinen. Annaliisa, hänen vaimonsa. Mari. Pääkkö. Neiti Hyvönen. Palvelustyttö. Lähellä sivuovea huono pöytä ja sen takana tuoli.
Mutta mistä nyt saankaan siirappia, kun ei minulla enää ole rahojakaan, akka kun ei pannut enemmän mukaan kuin juuri täsmälleen siirapin hinnan? Kuinka uskallankaan nyt mennä kotia? Mari. Pyörtyikö se nyt siihen?... Pääkkö. Voi poloista! Mikä meille nyt tuleekaan neuvoksi? Mari. Onneksi on tässä vadissa vettä, muuta särvintä ei raukalla taida ollakaan! Pääkkö. Lienetpä oikeassa, Mari.
Näinhän Häyrisen viime syksynä kerran Annaliisan seurassa raittiuskokouksessa. Mari. Siis on hän asiaa joskus tuumaillut. Annaliisa. Oli kovin julmistunut, että olin houkutellut häntä sinne. Sanoi, että siellä puhuttiin paljasta moskaa ja väitti, että nuo raittiuspuhujat ovat itserakkaita, ulkokullattuja fariseuksia, joita pitäisi hirttää... Pääkkö. Hi, hi, hi! Sanoiko sellaista raittiuspuhujista?
Jo vähän niinkuin kammottamaan rupeaa tämä Jeremiasta: enhän muka minä milloinkaan ole nähnyt lampaan vuonan tuolla lailla katselevan ihmistä silmiin. Ei ole sentään millänsäkään, silittelee vaan karitsaansa ja sille puhelee: 'pääkkö pää, pääkkö pää! Mutta kun vuona samassa aukaisee suunsa ja sanoo samat sanat: 'pääkkö pää, pääkkö pää'"...
Tahdon... Olisipa hauskaa kuulla mitä se Mooses siinäkin paikassa taas hulluttelee! Häyrinen. Sinä teet minusta ilmeistä pilkkaa; vaimo rentukka! Mooses ei ole milloinkaan sellaisia sanoja sanonut! Vai pidätkö minua pilanasi ja narrinasi! Kyllä minä sinut opetan, sinä katala katajan jalka! Pääkkö. Malta mieles, mies!
Mekin olemme parempia päiviä nähneet ennen, siihen aikaan, jolloin en vielä ollut sellainen renttu kuin nyt, kuten Mari täällä äsken sanoi, todellakin olen. Pääkkö. Kyllä Häyrinen totta puhuu. Parempia päiviä ovat nähneet. Häyrinen.
Vaan tuossapa hän tuleekin... Ettäpäs toki, kurja juomari... kehno hylkyri... itse jouluaattona julkenet tulla nälkää ja kaikenlaista kurjuutta kärsivän vaimosi luo viinapullo taskussa! Pitäisi hävetä! Pääkkö. No ... no ... noh! Turkanen aika sentään! Mitä tämä pyytää merkitä? Entäs mitäpä nyt vaimoni sanonee? Mari. Vaimosi ... kurja! Tiedäthän kyllä, mitä h tin juomaa tuo pullo sisälsi! Pääkkö.
Ellei vaimoni siirappipullo olisi pirstaleina pihalla, niin löisin sen *mäsäksi sinun päähäsi*. Sellaisen muistutuksen ansaitsisit tuollaisesta hävyttömästä käytöksestäs vaimoasi kohtaan! Häpee! Onko sinussa miestä mieheksi! Häyrinen. On juukel avita onkin! Ellet pidä suutasi, niin heitän sinun nurin niskoin ulos ovesta, niin että selkäluusi räyskyy ja käpälesi pilviä tavoittelevat! Pääkkö.
Päivän Sana
Muut Etsivät