Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Ja kun sitten vielä on perunamaata, niin siinä jo on särvintä sen verran kuin meikäläiset tarvitsee. Lapsetkin suuressa kaupungissa joutuvat kaikenlaisiin viettelyksiin. Oli mit'oli mutta kyllä sinne muutamme. Katsokaa, äiti, miten suuria mansikoita olen löytänyt niitynpientarelta! No katsoppas vain Sakkia, niitä varmaan on koko kannu! sanoi muona-Matin vaimo. On kyllä.
RISTO. Saattaisit pyytää Vörskyn rouvalta pari markkaa rahaa työsi päälle. Ei suinkaan hän sitä kiellä. JOHANNA. Se on niin vaikeata, Risto. En minä voi mennä etumaksua pyytämään. Eikä meillä tällä haavaa ole suurempaa tarvettakaan, kun on leipää ja särvintä kotona. RISTO. Tarvitaanhan sitä rahaa muuhunkin, ei vain ruokaan. Saappaanikin ovat rikki, pitäisi viedä niitäkin paikattavaksi.
Lattiaan katsoa virnottavat vakavasti, kyynäspäihinsä nojaavat, tupakoivat ja taas lohduttelevat, Anna Liisan itkiessä: »Ja mitäpä tästä Ihalainenkaan suree, kun niin vähällä selvisi tuosta kuolemastaankin ... särvintä se tervahölkkikin kaivoon antoi, kun se sinne kaadettiin.»
Tuota säveltä lauloin minäkin kerran, mutta nyt kiitän Jumalata siitä, että olen metsänvartijan emäntä. Meillä on leipää ja särvintä kylläksi, ompa myöskin joku kopeikka ollut talossa, ja tullee varmaankin lisää, jos Jumala siunauksensa antaa, ja yksi on myöskin Wellin talon laita.
Nelikko silliä. Kaksi tynnyriä perunoita. Sata viisikymmentä riksiä rahaa. Senjälkeen, kuin jyvät silloin maksoivat, sain minä kuusi naulaa leipää joka päiväksi, vaan en särvintä vähintäkään. Siinä ei ollut liiaksi elämän varoja yhdeksälle hengelle. Minä valitin sitä katteinille ja selitin että me senkaltaisella palkalla kuolisimme nälkään. "Olkoon menneeksi," vastasi hän.
Mutta mistä nyt saankaan siirappia, kun ei minulla enää ole rahojakaan, akka kun ei pannut enemmän mukaan kuin juuri täsmälleen siirapin hinnan? Kuinka uskallankaan nyt mennä kotia? Mari. Pyörtyikö se nyt siihen?... Pääkkö. Voi poloista! Mikä meille nyt tuleekaan neuvoksi? Mari. Onneksi on tässä vadissa vettä, muuta särvintä ei raukalla taida ollakaan! Pääkkö. Lienetpä oikeassa, Mari.
Saadakseen koko tuoksi pitkäksi ajaksi leipää ja vähän särvintä, aikoi Juhana silloin tällöin käydä jossakin kartanossa, varsinkin kiireimpänä aikana, jolloin kaikkialla tarvittiin työväkeä. Sitä keinoa hän kuitenkin päätti käyttää niin vähän kuin mahdollista, koska hän mieluisimmin raatoi kaiken aikansa Grimstahamissa.
Tuomelassa asui pari ylioppilasta, jotka tahtoivat viettää kesäkaudet maalla suuren vesirikkaan järven rannalla. He olivat talon ruoassa ja isäntä läksi kaupungista tuomaan Juhannukseksi vähän muonaa. Menihän sitä enemmän särvintä, kun oli vierasta väkeä. Reeta koetti siistiä huoneita.
On saatava nämä rukiit myllyyn, vähät muusta! On saatava rukiit myllyyn ja särvintä äitivanhan heinäväelle, vähät muusta onhan juuri sitä varten lähdetty. Elä vilkuta siellä suvannon lehtosaaressa rantapuiden välissä enää sinä, ei ole aikaa, et ole kuitenkaan sinä, ja näkyjä en tahdo enää nähdä. Tämä on eroretken viimeinen taival, ole siellä, minne jäit. Ei ole nyt aika kuvittelujen ja kaipuun.
Ja minun kanssa... Ja tään Sallisen lesken! No. Ka mitäpäs se käräjöiden paranee. Ka eihän se mitä. Ei. Ka mene sinä, Jussi, siitä käy hoihkase tuosta tuota Soikkelin talkooväkeä ja sitä Viulu-Mattia tänne... Minä pistäännyn viemässä sanan, jotta tuovat muutakin särvintä, niin selviää koko tää pässijuttu.
Päivän Sana
Muut Etsivät