United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
JOHANNA. Ei, en minä hintaa moiti, mutta tällä erää täytyy jättää ostokset sikseen. VAPPU. Tulehen kumminkin lähemmäksi, minulla olisi vähän muutakin puhumista. Kuule, etkö sinä tahtoisi ruveta kutomaan kangasta? Vörskyn rouva pyysi minua tässä tuonoin tiedustelemaan joltakulta luotettavaa ihmistä, joka olisi taitava semmoiseen työhön.
Tulevassa elämässä se kaikki hänelle palkitaan. Niin kurit tääll' ja auta siell', laulamme virressäkin. Paremmin sinun tulisi iloita, Johanna, sillä kruunuasi tällä tavoin vaan kirkastetaan. JOHANNA. Kuulitteko? Joku ajoi pihaan. Vörskyn rouva! Hyvä Jumala hyvä Jumala
RISTO. Saattaisit pyytää Vörskyn rouvalta pari markkaa rahaa työsi päälle. Ei suinkaan hän sitä kiellä. JOHANNA. Se on niin vaikeata, Risto. En minä voi mennä etumaksua pyytämään. Eikä meillä tällä haavaa ole suurempaa tarvettakaan, kun on leipää ja särvintä kotona. RISTO. Tarvitaanhan sitä rahaa muuhunkin, ei vain ruokaan. Saappaanikin ovat rikki, pitäisi viedä niitäkin paikattavaksi.
Mutta kun tuo leivän saantikin on niin työlästä, tahtoo siihen mieli väkisenkin kiintyä. Vörskyn rouva tulee tuossa paikassa tänne, kangastaan katsomaan. Saat nähdä, mitä hän siitä pitää. Ei hän työtäni moittimaan pysty, sen takaan. LEENA-KAISA. Aina sinä vaan menet takaisin kankaaseesi. Tokko enää osaat muusta puhuakaan. JOHANNA. Niin, semmoinenhan minä olen, hupakko.
Tiedättekö, kun minulla oli semmoinen onni, että sain kankaan kutomista. Vappu sitä toimitti minulle Vörskyn rouvalta. Oikein siunattu ihminen, se Vappu. LEENA-KAISA. Paljonko Vörskyn rouva maksaa kyynärältä? JOHANNA. Vain kaksikymmentä viisi penniä, mutta onhan sitä siinäkin. Kun aamusta iltaan istuu kankaan ääressä, niin kutoopa neljä kyynärää ja se tekee jo markan.
Minun täytyy käydä Vörskyn rouvan luona saadakseni kuteita kankaaseen. RISTO. Viivytköhän siellä kauankin? JOHANNA. En kuin siunaaman hetken. RISTO. Ihan olen hukassa, jos se sillä aikaa herää ja rupeaa huutamaan. En minä sitä koskaan saa taukoamaan, koetan tai olen koettamatta. JOHANNA. Tuskin hän herääkään tällä välin, kun vasta juuri nukkui.
Valkopohjaa, sanoitte, sinisillä ja punaisilla juovilla. LEENA-KAISA. Noh, mikä nyt on? Johanna, mikä sinulle tuli? LEENA-KAISA. Onko jotain tapahtunut? Hyvä Jumala, hyvä Jumala LEENA-KAISA. Kangas? JOHANNA. He ovat vieneet minulta Vörskyn rouvan kankaan! koko pitkän kankaan LEENA-KAISA. Oikeinko totta? No, ilmankos Risto sitä niin piilottelikin selkänsä taakse. JOHANNA. Mitä minä teen?
JOHANNA. Kun minulla olisi edes rahaa, että voisin maksaa Vörskyn rouvalle tuon kankaan. LEENA-KAISA. Eikö ole ketään, jolta voisit lainata? JOHANNA. Ei ketään. Malttakaahan LEENA-KAISA. Nooh ? JOHANNA. Pyytäisinkö Yrjöltä? LEENA-KAISA. Miksi ei? Sopiihan koettaa. JOHANNA. Mutta sekin on niin vaikeata. Niin kovin vaikeata. LEENA-KAISA. Eihän tuo mielestäni niin mitään olisi.
Lupa kysyä, antakoon sitten, jos tahtoo, JOHANNA. Ei, ei en minä voi hänen puoleensa kääntyä. LEENA-KAISA. Pelkäätkö kieltävän? JOHANNA. Ei sen vuoksi. Muuten se tuntuu niin mahdottamalta. LEENA-KAISA. Niin, tee kuten tahdot. En käske, en kiellä. Mutta hyvä se vain olisi, jos saisit Vörskyn rouvalle rahat käteen kohta kun tulee. JOHANNA. Tietysti se hyvä olisi.
RISTO. Ei ole. Hän lähti käymään Vörskyn rouvan luona. Jotakin asiaa, luulemma. LEENA-KAISA. Mutta kuinka sitten voitte mennä pois ja jättää lapsen yksin? RISTO. Helkkarissa! En muistanut koko lasta. TOPPO. Ja miestenkö sitten pitäisi lapsia paimentaman? Jo nyt maailma kääntyy nurin. RISTO. Ehkä Leena-Kaisa istuu täällä pojan luona sen aikaa. Kyllä Johanna pian tulee, ei hän kauan viivy.