United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
PENTTINEN. Tottakai, totta kai! Ettei tyttären tarvitse hävetä isää sulhasensa edessä. ROUVA PENTTINEN. Niin, niin! Sitä vartenhan minäkin olen tässä parastani koettanut huoneitten laittamisessa ja muussa. Mutta ajattelepas, hyvä ihminen, mitä tuo Ahokkaan tyttö on käynyt täällä ehdottelemassa. PENTTINEN. Nooh? ROUVA PENTTINEN. Että Vanny menisi Pöllismäelle kansakoulun opettajattareksi.
Raavaita on hajoillut ympäri prairieä niin kauas kuin näkimet kannattavat; toiset syövät hiljaisesti, toiset juoksentelevat levottomina mahdottoman suurina laumoina. Georg heiluttaa lämsäänsä, ikäänkuin saadaksensa kaikki yhteen suopunkiin ja sanoo: "Meidän ovat!" "Kuinka monta on, Georg?" "En tiedä". "Vaan arviolta määräten?" "Nooh, kentiesi noin kolmetuhatta päätä", sanoo Georg miettivänä.
Nooh ... minulle ei siitä ole mitään vahinkoa" sanoi hän nöyrästi; "he voivat olla varmat siitä, etten minäkään ole kohteliaampi heille!... Rejer Juhl ei päästä käsistään sitä köydenpäätä, josta hän on ruvennut vetämään. Ei ei sitä hän ... ei ... tee!"...
Ja kuule, ole vaan huoletonna Annan suhteen, kyllä minä tytön taipumaan saan. OLLI. Hyvä! Pysykää sanassanne! Hynttäntyy ja purjetuuli, merimiehiä ollaan. Kultaa ei ole kummallaan, vaan toimeenhan tuota tullaan. OLLI. Minne matka? MATTI. Tallin vinttiin menen kyljelleni. OLLI. Ei, elä vielä maata mene. Kesäinen yö, jaksaa sen valvoakin. Kuules mitä minä sanon. MATTI. Nooh? Mitäs nyt?
Se on, näemmä, vähän pölyyntynyt siellä hyllylläni, mutta ei se mitään. kun pudistellaan noin. Nyt voit ottaa sen käteesi. Tule istumaan tänne. Takaan, että luet sen mielelläsi kannesta kanteen. Istu vaan siinä, niin. Minä jään luoksesi. Kirjoittelen täällä toisen pöydän luona. Tämähän on vallan kauheata! PASTORI. Nooh! Ethän sinä luekaan? MAIJU. En. PASTORI. Eikö kirja miellyttänyt sinua, vai ?
Tuommoinen luonto kuin Maijun jahka se antaantuisi oikean palvelukseen. ELISABETH. Mitä? Arveletko sinä Maijun ? PASTORI. Hän voi mennä pitkälle sekä hyvässä että pahassa. Mutta tiedätkös, mitä minä uskon ja toivon? ELISABETH. Nooh? PASTORI. Että Jumala vielä antaa meille hänestä iloa. Moninkertaista iloa. ELISABETH. Kunpa toteutuisi se toivo! Mistä olet muuten siihen päätökseen tullut?
SILJA. Nukkuu tuo nyt, kun olen tässä hiljaa hieroellut päätä. Kävitkö sinä lääkärissä? ANTTI. Kävin. SILJA. Nooh ? Ja hän sanoi ? ANTTI. Tuossa on resetti. Markka siitä meni. Mutta ? Rohtojahan tällä olisi pitänyt ottaa. ANTTI. Milläs niitä otti. Kun olisivat maksaneet kuudetta markkaa. SILJA. Sinä kysyit apteikissa? ANTTI. Kysyin. Hyvänen aika, vai kuudetta markkaa.
JOHANNA. Kun minulla olisi edes rahaa, että voisin maksaa Vörskyn rouvalle tuon kankaan. LEENA-KAISA. Eikö ole ketään, jolta voisit lainata? JOHANNA. Ei ketään. Malttakaahan LEENA-KAISA. Nooh ? JOHANNA. Pyytäisinkö Yrjöltä? LEENA-KAISA. Miksi ei? Sopiihan koettaa. JOHANNA. Mutta sekin on niin vaikeata. Niin kovin vaikeata. LEENA-KAISA. Eihän tuo mielestäni niin mitään olisi.
*Kroll*. Nooh, jos sinusta vaan tulee yhtä hyvä sanomalehdentoimittaja, kuin olit pappi, niin me olemme hyvin tyytyväiset. *Rosmer*. Rakas. Kroll; nyt sanon sinulle kerrassaan, minä en siksi rupea. *Kroll*. No, sitte lainaat meille ainakin nimesi. *Rosmer*. Nimeni? *Kroll*. Niin, jo nimikin, Johannes Rosmer, on voitoksi lehdelle. Pidetäänhän meitä muita jyrkkinä puoluemiehinä.
Minä teen, mitä ikänä tahdot, niin kovaa ei ole, jota vastaan nyt nurkuisin. Olen valmis menemään vaikka mihin ROINILA. Vaikka vihille? Niin vihillekö? ROINILA Nooh? ANNA. Vihille tai hautaan, yhdentekevä. ROINILA. Siinä nyt näet, Olli. Mutta lähtään jo katsomaan, mitä ne miehet toimittavat tuolla niemellä. Taikka jos sinä menet niemelle, niin menen minä tarkastamaan, kuinka miehet harovat.