Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Mutta kuningas laski Isolden oikean käden Tristanin oikeaan käteen ja Tristan tarttui siihen merkiksi, että hän otti hänet haltuunsa kuningas Markin nimiin. Täten siis päättyi kultakutrisen kuningattaren etsintä, johon Tristan oli ryhtynyt rakkaudesta kuningas Markiin ja jonka hän suoritti voimalla ja kavaluudella. Lemmenkalkki.
Mutta enpä olisi luullut, että tämä maa oli pelkkäin orjain asuma!" Silloin Tristan polvistui kuningas Markin jalkojen juureen ja sanoi: "Herra kuningas, jos suvaitsette lahjoittaa minulle tämän kunnian, niin minä lähden taisteluun." Turhaan koetti kuningas Mark käännyttää hänen mieltään. Hän oli vielä niin nuori ritari; mitä hyödyttäisi hänen rohkeutensa?
Juuri sillä hetkellä koetti eräs parooneista, André de Nicole, puhua Tristanin puolesta: "Sire", sanoi hän, "pidä Tristan luonasi, niin sinua pelätään enemmän hänen vuoksensa." Ja vähitellen hän jo hellytti puolelleen Markin sydämen. Mutta silloin kiirehtivät konnat hänen luokseen ja sanoivat: "Kuningas, kuule neuvoamme, jonka me annamme sinulle kaikessa alamaisuudessa.
Kuitenkin he pelkäsivät Tristanin vihaa; mutta vihdoin voitti heidän vihansa heidän pelkonsa; ja eräänä päivänä kutsuivat nuo neljä paroonia kuningas Markin neuvossaliin ja Andret puhui hänelle näin: "Jalo kuningas, epäilemättä tulee sinun sydämesi suuttumuksesta riehahtamaan ja kaikki me neljä olemme siitä suuresti pahoillamme; mutta meidän täytyy sinulle paljastaa eräs asia, jonka olemme saaneet ilmi.
Pari kolme keltanuttua seisoi tämän keskustelun aikana Markin vieressä kokassa ja rehellisestä merimiehestä näytti ikäänkun heidän kasvoissansa olisi ollut kummallinen mielenilmaus, ja että he vaihettivat merkillisiä silmäyksiä päällikkönsä kanssa. Kun hän meni puhumaan majorin kanssa, kuuli hän jonkun hiljaisella äänellä kysyvän luotsilta: "Onko jo aika?"
Erakko luki kirjelmän sisällön: Mark myöntyi, kaikkien parooniensa suostumuksella ottamaan takaisin Isolden, mutta kieltäytyi ottamasta vastaan Tristanin alamaista palvelusta. Tristanin oli purjehdittava meren yli, sen jälkeen kun hän kolmen päivän kuluttua oli jättänyt kuningattaren Markin käsiin Surman Kaalamon luona. "Jumalani!" sanoi Tristan, "miten julmaa kadottaa teidät, armas ystävä!
Monta kertaa oli likellä, ettei hän lopettanut häntä; mutta ajatus, että hän ei voisi hänettä puolustaa itseänsä villien päällekarkauksilta, esti häntä verisestä aikomuksestaan. Rogerkaan, joka nyt todellakin tuumaeli, kuinka hän pettäisi kumppaninsa ja siten voisi ostaa armoituksen itsellensä, ei silmänräpäystäkään epäillyt siitä, mitä Markin sielussa oli tapahtunut.
Loihtijat voivat sellaista, sanotaan. Ja mistä lumotusta maasta on hän käynyt hakemassa parannusta haavoilleen? Varmasti on hän lumooja. Niinpä niin, hänen purtensa oli haltiatar, samoin hänen miekkansakin, ja hänen harppunsa on lumottu ja vuodattaa se joka päivä myrkkyä kuningas Markin sydämeen. Huomaatteko, mihin määrin hän on jo saanut haltuunsa tuon sydämen noitakeinoillaan!
Arvon herrat, kuningas Markin hovissa oli neljä paroonia, jotka olivat maailman petollisimpia ihmisiä ja jotka vihasivat ilkimielisellä vihalla Tristania hänen uljuutensa vuoksi ja myöskin senvuoksi, että kuningas häntä niin hellästi rakasti.
Ensin tuli kuningas Markin saattue, marsalkat ja majoittajat, kokit ja juomanlaskijat, kotipapit ja koiranvartijat, jotka viimeksimainitut kulettivat vintti- ja ajokoiria, sitten haukankantajat, jotka pitivät lintuja vasemmassa kädessään, sitten metsästäjät, sitten ritarit ja paroonit, kaikki mitä kauneimmassa järjestyksessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät