United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
'Minä rakastan teitä, rakastan kaikesta sydämestäni', kuiskasin hänelle niin hiljaa, että tuskin kuulin sitä itsekään, pitäen yhä kädestä kiinni ja katsoen häntä silmiin. Wendla ei ottanut kättään pois ja minä tunsin, että hän hellästi puristi minun kättäni. Hän kallisti päänsä minun rinnoilleni ja minä suljin hänet syliini, ja siinä painoin minä hänen wapisewille huulilleen kuuman suutelon.
Minä pidin häntä oikeasta kädestä ja painoin sitä sydämellisesti rinnoilleni, astuessani koneentapaisesti eteenpäin. Mutta etehisessä säikähdin; Ilse ei mennytkään neiti Fliednerin huoneesen. Hänen kysyttyään herra Claudiusta, vastasi vanha Erdmann osoittaen sormellaan: herran uusi työhuone.
"Hyvin teitte kuopus-kullat, kun menitte pois minulta, pahoin teitte kuopus-kullat, kun jäitte kotihin kauan, minun raukan rinnoilleni, polville minun poloisen, näille nälkäparmahille, tälle kylmälle kylelle."
Kuolinsija! Runoilija Kasvoin kalpein lepää siin'; Silmä siintää, katseen kiintää Vielä taivaan sinerviin. Vetten vyöstä soi kuin yöstä Huuto sairaan Vellamon; Laitaan purren hiljaa surren Aalto vaipuu kuolohon. Kohtalo. Pakene, tullos vaimoksein Jo rinnoilleni uinumaan; Sa mailla vieraill' lemmessäin Saat taaton ko'in ja isänmaan.
Annette vaaleni ja rupesi vapisemaan. "Niin, rakkaani, sinä et voi ihmetellä että minä palan ikävyydestä sulkea sinun rinnoilleni." Annette astui takaperin ja kuiskasi: "Ei milloinkaan!" "Ei milloinkaan? Kuulinko minä oikein?" virkkoi asessori ja meni vuorostaan askeleen takaisin; "hän on siis Annette, joka rikkoo, se on hän, mamma, en minä... Ei milloinkaan."
LALLI. Sinulla eikö, ikävöittyni, Nyt ole tervetuliaisiksi Sanaakaan? LALLI. Niin Kalman kylmästi! Töin tuskin tarjot mulle kätesi; Voi, ennen aina riensit rinnoilleni Poiss' oltuani lyhyenkin hetken! KERTTU (Itsekseen). Hän puhuu totta! (
Lauvantaisin, jälestä puolen päivän, pyysin äidiltäni luvan saada mennä Susie'ta tervehtimään. Siskoni, jotka eivät koskaan sitä vastustaneet, kampasivat hiukseni ja asettivat puhtaan esiliinan rinnoilleni. Täten somistettuna riensin Susie'n luoksi, onnellisimpana kaikista nuorista rakastajista.
Tule tänne, karjani kaunis, Viidakosta, varvikosta Lehdikön läpi, ahojen alta, Metsolan maista luokseni nyt; Armahani, ainoani, tule tänne, Rinnoilleni riennä, kultani, tänne, Ikävöiden ootan sinua tänne; Tule tänne kultani kaunis, Päivän noustess', muitten maatess'. Peräti pellon, alati aidan, Niin, ett'ei kukaan sinua nää. *Edelliset, Juhana.* Juhana.
KOSBI. Maan kansoja hän eikö valloita Sun kauttas omikseen, kuin minut nyt? Niin kerrottu on. Eikö omiaan Hän rakasta kuin isä? Moisen isän Edestä kanssas liekkiin juoksisin! SIMRI. Sin' olet minun. Painu rinnoilleni! Sun kanssas kestän tuhat kostoa. Noin olet kaunis täynnä rakkautta. KOSBI. Vait! hiljaa!
Kun en hetken aikaan kyennyt mitään virkkamaan, kietoutuivat kädet vielä lujemmin kaulaani ja puoleksi itkien, puoleksi nauraen kuiskasi sama värisevä ääni: »Tapani, etkö sinä taaskaan minua tunne, vaikka minä olen naisen vaatteissakin?» Nyt oli minun vuoroni kietoa käteni rinnoilleni nojaavan solakan naisvartalon ympäri ja pimeässä etsivät huulemme intohimoisesti toisiaan.