United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Välinpitämättömät rivit loppuivat tällä lauseella: "Neapelista lähetettävään kirjeesen ei saa vastata, ja että se on pidettävä salassa äidiltäni, on luonnollista." Sillä tarkoitettiin ihan selvästi sitä kirjettä, joka oli vieressäni pöydällä. Siinä oli Neapelin postitemppeli ja se herätti nyt kahta vertaa enemmän uteliaisuuttani.
Andrei. Sinun pyynnöstäsi. Voi, voi, kuinka elämäni jylhä on, Kylmä, kolkko ompi tieni, lohduton. Olenhan ma halpa orja, mitätön. Yksinäinen orpo raukka, äiditön. Armahainen lempi yksin saapi vaan Sydämeni katkeruutta lauhtumaan. Audotja. Se on hän! Se on hän! Taivaan Jumala! Minä tunnen tämän säveleen! Mistä olet sinä tuon laulun oppinut? Andrei. Se on ainoa, mitä olen oppinut äidiltäni.
Ensi sunnuntaina tahdon kysyä äidiltäni tätä asiaa. Hän varmaankin käsittää sen paljon paremmin kuin minä. Laululinnut ovat nyt parhaasta päästä lakanneet laulamasta ja piipattavat ainoastaan varsin hiljaa, maltillisella ja käytöllisellä tavalla hyviä neuvojansa pesän pienokaisille.
Toisen olen perinyt äidiltäni, ja toisen sain kumminlahjaksi, ja et saa suuttua minä olen pannut toisen sinun matkalaukkuusi ja merkinnyt muutamia paikkoja, joita voit matkalla lukea. Sano minulle hyvästiksi yksi noista raamatunlauseista, niin jäävät ne paremmin muistiini! pyysi Paul. Muistan kaksi lausetta Topiaan kirjasta, vastasi Cecilia, oltuaan hetkisen vaiti.
Eilert Olsen pysähtyi ja jäi tuijottamaan häneen, ajatusten vielä kulkiessa kaukana. Näytti siltä kuin hän vasta vähitellen olisi käsittänyt Toinin sanat. Silloin tasoittuivat tuskan uurtamat uomat hänen otsallaan, ja kasvojen ilme kirkastui. Te olette oikeassa. Minä en saisi moittia perinnön merkitystä, minä, joka itse olen saanut niin siunatun perinnön äidiltäni.
Olisin tuota näen mä kerinnyt kyllä käydä kirkossakin sinuun nähden ja helposti ehtinyt takaisinkin tulla, kun vasta illalla heräsit. Sen oli valvominen vaikuttanut; mutta mitä voin minä siihen, että juhannuspäivä oli mennyt, kunhan vaan ei kaikkea juustoa olisi syöty. Kysyin siis kohta äidiltäni: Vieläkö on juhannusjuustoa yhtään jälillä? Kyllä sitä sinulle asti vielä on, ala vaan syödä, lapsi.
»Ei, herra se on peräisin rakkaalta äidiltäni. Se kasvoi kiinni lihaani, jonka tähden kannoin sitä yötä päivää sormessani, kunnes lanka katkesi. Silloin oli äiti jo aikoja sitten kuollut, ja koska tämä oli minun ainoa muistoni häneltä, pujottelin helmet jälleen lankaan ja kannan sitä aina mukanani.» »Minun rasiassani?» Regina nyykäytti päätänsä ja loi silmänsä maahan.
"Siinä suhteessa olen kuin lapsi. Se taipumus on perintöä äidiltäni.
"Tietysti tänä iltana. Minä en jättänyt adressia kortteeriini Londonissa. Siellä on varmaan suuri joukko kirjeitä muutamia epäilemättä isältäni ja äidiltäni. Minä menen vaan niitä hakemaan. Hyvästi! Kuinka hyvä olette ollut, kun olette kuunnellut minua!" "Määräämmekö jonkun päivän nousevalla viikolla vanhan roomalaisen huvilan raunioiden katselemiseen?
Syötyäni muistin vaarin puheet yöllä ja rupesin kysymään äidiltäni, eikö olisi sopivinta, että minä menisin pappilan puutarhaa perkkaamaan, niin ettei äitini ainakaan kesän aikana tarvitsisi pitää huolta elatuksestani.