United States or Bermuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinä oli näet merkkejä samanlaisia kuin omassa käytöskirjassani niiltä päiviltä, joina läksy oli ollut erittäin kankea, ja koko mailma, tuulet, laululinnut ja mehiläiset, jopa omat sormenikin näyttivät olevan minulle esteeksi, ja minä en voinut kyyneliäni hillitä. Semmoisia merkkejä äitini oli tapa sanoa "haltiatar Faineanten jäljiksi."
Ensi sunnuntaina tahdon kysyä äidiltäni tätä asiaa. Hän varmaankin käsittää sen paljon paremmin kuin minä. Laululinnut ovat nyt parhaasta päästä lakanneet laulamasta ja piipattavat ainoastaan varsin hiljaa, maltillisella ja käytöllisellä tavalla hyviä neuvojansa pesän pienokaisille.
MAIJA. Tuossa sen kuulette! Mutta ei ole kylliksi yhdessä äänessä. Kaikki vuoret, kummut ja laaksot, kaikki odottavat lehtisilmut, kaikki paleltuneet laululinnut, kaikki hyttyset, joiden tuli tanssia franseesia tänään, etsivät ja surevat minua. Sano niille vaan yksi sana, niin saat sata vastausta. MAIJA. No niin, hiljaa, olkoon siinä nyt kylliksi!
Kvartetti uottaa saa mua sata vuotta! Ma täällä vuori-ilmaa hengitän; on täällä kukat, vuonon väljä vesi, ah, laaksoon tähän laululinnut pesi, ja onnen keijukainen, tääll' on *hän*. Lujasti kiinni pidä, harvinainen on näillä mailla onnen keijukainen. Katselee rakennusta kohti. Vait, Svanhild puristaa hänen kättään. Poistun, kertomatta heitä salaisuus, joka yhdistävi meitä.
Ei kukaan ollut koskaan nähnyt ukko Pekkaa työssä, ett'ei hän olisi laulanut "aisa toista", vaan työssä oli hän aina, uinahtaen vaan hetkisen sydänyön aikaan, niinkuin muutkin laululinnut; kummako siis, jos koko pitäjäs osasikin ulkoa Pekan laulun. Viikon kuluessa tuli meistä Pekan kanssa hyvät ystävät.
Koivun lehdet olivat puhjenneet, sametin hienoisina ja Smaragdi-vihreinä, itse tammetkin lykkäsivät lehtiä, ja haavoissa net jo suhisivat. Jumala tiesi, mihinkä nuo pienet laululinnut joutuvat talvella. Silloin näkyvät nuo somat, sievät herrat, jotka pihlajien latvoissa huvitteleivat talvikauden.
Kaikki huokuu täällä luonnon tyyneyttä ja rauhaa. Sorsa parvet uiskentelee siellä kenenkään häiritsemättä lahdelmasta lahdelmaan, ja laululinnut pesiivät ja visertelevät siellä pelkäämättä, että ihmishyörinän levottomat touhut heitä sieltä karkoittaisi. Järven toisessa päässä aukenee maa tasaisiksi pelloiksi ja niityiksi ja lähellä rantaa seisoo somasti ja sievästi rakennettu maakartano.
Joutui synkkä syksy, sade-ilmat, kuihtui kukat, siirtyi laululinnut, kuulunut ei enää metsämiestä, kaikunut ei laulu kalliolta. Paatta vasten paimentyttö itki: nyt hän tiesi kyllä, miksi itki. Käy pois, oi sisko, sen koivun alta, se koivu on turmion, tuskan puu! On huolten aaltoja lahden aallot ja kaihon tuoja on illan kuu.
Laululinnut visertelivät, käki kukkui, ja ulapalla näkyivät helakanvalkoiset tirrat leijailevan iltaruskon valaisemain pilvien ja niiden peilikirkkaaseen järven pintaan kuvautuvien varjojen välillä. Olin sinä suvena ensi kertaa veneessä ja tunsin taas saman suloisen ja omituisen mielialan, johon luonnon samalla elinvoimaa uhkuva kuin rauhaisa ihanuus ennenkin oli minut saattanut.
Eikä täällä soita ryssät Esplanadissa, täällä laulavat linnut, Suomen laululinnut, tyhjille huoneille. Eivätkä laula nekään muulloin kuin aamulla varhain, jolloin minä nukun. Ne eivät siis nekään häiritse, täällä ei, jumal'aut', täällä ei häiritse niin mikään hiljaisuutta. Voi, voi, kuinka täällä siis on hauska! Mikä ihana näköala tuosta ikkunasta! Maantie, niin, maantie, jota ei kukaan aja.