United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maaliskuun iltaruskon kultaisessa hymyssä uiskenteli Korpilammin kalteva rinne, kuin Pekka väsyneenä istahti tervaspölkylle ja ikään kuin nautti illan autuaasta rauhasta. Ainoa mikä häntä mielessään kiitti oli se valtainen kasa kirkkaita säröksiä, jotka hohtivat kuin kultaiset vuoleet iltaruskon tyyneessä hämärässä.
Oi, jospa maasta siivin lentämään Ma saisin, aina seuraten sen rataa; Säteissä iltaruskon ikuisen Mun jalkain alla maamme uinuis untaan, Yön varjoss' alhot, vuoret lieskaten, Vuot, virrat pyrkis meren valtakuntaan.
Vaan meilt' ei sulolahjaa hetkisen Pilata murhe saa, ei syäntä viiltää Oi näätkö, iltaruskon hohtaen, Kuink' armaan lehdon halki majat kiiltää! Aurinko sammuu ... ei! vaan valosäteillään Hän loistamaan läks toista maalimata!
Vähitellen, sikäli kuin sielun näkö himmeni, poistuivat myös nämä iloiset harhakuvat, kuten iltaruskon pelehtyvä puna, kunnes ne viimein katosivat täydelliseen unhotukseen ja sir Kenneth makasi El Hakimin jalkain juuressa niin liikkumatonna, että olisi voinut häntä hengettömänä ruumiina pitää, ellei hänen syviä hengenvetojansa olisi kuullut. Kolmaskolmatta luku.
"Jos otamme harmaata, pitää siinä ainakin olla seassa kultaisia tai ruusuisia värivivahduksia, kuten iltaruskon pilvissä."
Yksin istui tuomionsa saanut noita-akka Jaana Turun linnassa sen päivän edellisenä iltana, jolloin hänet oli roviolla poltettava. Hänen ikkunansa antoi linnanselälle päin ja sen takana kimmelsivät Airiston laineet iltaruskon hehkussa.
Mutta jos hän sattumalta kuuntelisi sinua, silloin sano hänelle tämä ainoa asia selvästi korvaan, että hän varmasti kuulee sen: 'Aamu koittakoon harmaana ja päivä puhjetkoon pimeänä ja myrskyisenä, mutta iltaruskon loiste voi ikipäiviksi huuhtoa pois muiston aamun synkkyydestä ja puolipäivän pimeydestä.
Tulipa päivän päättyessä, iltaruskon sammuessa tuonne terhenniemen taakse impi kuusikon kohusta, oksat tieltä taivutellen, marjanvarsia varoen; verkkaisilla askelilla astui kohti kanteletta, kultakutrit olkapäillä, sinisilmät kyynelissä, surun kaihoa povessa miksi, tuskin itse tiesi.
Hän tahtoi tehdä pahaa tuolle kauniille, ärsyttävälle kulttuurikukalle, jota hän nimitti vaimokseen. Hän tahtoi sitä loukata ja haavoittaa. Hän näki vielä iltaruskon kimmeltävän vastapäisen talon harjalla. Sitten hän vaipui syvyyteen. Parisin sinipunerva, myrkyllinen, hermoja huumaava ja mielikuvia herättävä hämärä tunki huoneesen.
Tän' iltana ken mulle soittelis, kun aurinko on painumassa mereen. Ah, aavain rauhan sanomattoman ken sävelissä valais kuumaan vereen. Tän' iltana ken mulle soittelis, kun tuuli yöksi nukkuu kaislanpäihin. Niin olen sairas. Sydän ikävöi nyt pilvien ja iltaruskon häihin. Tän' iltana ken mulle soittelis ja laulais mulle laulun ikävästä.