United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut pöllö, mi männyn latvassa haipuu, Saa nähdä, kun Pukki hangelle vaipuu. On reki nyt poissa vainajan luota, Mutt' hanki itkevi Pukkia, tuota. Leikkejä. METS
Hukassa on nyt se pappi, joka ei seurakunnassansa hanki ja saa apulaisia molempaa sukupuolta; hän vaipuu pian uupuneena ja masentuneena maahan! Jumalan ylistys, uusi hengellinen kevät on, suurten joukkojen luopuessa, herännyt eloon oikeassa kristillisessä seurakunnassa.
Hetkell' onnen mun jättää voima synnynnäinen tuo, mi tyynnä turmaa, vääryytt' ylpeänä muu neuvoi kohtaamaan! Tään hetken ilo, tään hetken ihastusko ytimen lamautti minun jäsenistäni? Mun vaipuu polveni! Taas kerran näet, oi ruhtinatar, minut nöyrtyin eessäs! Mun kuule pyyntöni: se ota pois, ett' uuden, tuoreen elon tuta saisin, kuin kauniist' unelmasta havahtuin!
"Kaikki, kaikki vaipuu minun jalkaini alla, minä pyörryn! Mik' olen minä? Olenko kainulainen? Olenko lappalainen? Olenko norjalainen? Oi, josp' olisin vaan yksi näistä, enkä vähäsen näistä kaikista! Jumala taivaassa!" huudahti André, "jos voisin vaan päästä selville omass' itsessäni!"
Hän on niinkuin lintu vedenpaisumisen päällä, ei ole hällä sijaa siellä eikä täällä, hän äärettömyydessä lentää ja lentää ja aaltoihin vaipuu. Eikä ole totuus, jumalainen totuus, tehty ihmishartioita varten. Jos kuolevainen jumaliin nousee, niin Jumala ottaa vangiksi hänet ja viepi hältä ymmärryksen valon.
Astuu Urmaaseen päin, kohottaa tikarin rintaansa kohti: Urmas! Elämän polut yhtyvät ja eroovat... Kuuristautuu hämmästyneenä ja katsoo syvälle Urmaan pelokkaisiin silmiin, tikari vaipuu: Mitä...? Etkö vieläkään ymmärrä, etkö vieläkään usko? Kohoutuu vitkalleen suoraksi: Minun tehtäväni siis ei ole vielä lopussa... Työntää tikarin poveensa, lähtee kiireisesti sillanteelta ovea kohti.
Siinä oli taas välttämätön, loogillinen seuraus heidän avioliitossa käyttämistään ehkäisykeinoista: mies koettaa tyydyttää himojaan kodin ulkopuolella, hänen järkensä ja työkykynsä heikkonee vähitellen, ja hän vaipuu raakoihin nautintoihin; ainoan pojan kuoleman jälkeen katkeavat kaikki kotielämän siteet, äiti on hedelmätön, hän ajaa pois miehensä, jonka loppu on henkinen ja ruumiillinen rappeutuminen.
Sun kätes herpoaa ja vaipuu jo, On tylsä nuoles, jousen jäntees veltto, Ei sotaan pysty miekkas ruostunut, Se särkyy, viikatteeksi taotaan Ja lapses orjina saa sillä niittää. On valtikkasi ontto ruokosauva, Se katkeaa näin sisus puuttuu rautaa. On lihavuuttaan raskas kansasi; Kuin baasanhärkä villi, riihoton Se kiimailee, syö, juo; ei aurallen Se suostu teuraaks täytyy.
Ja niinkuin ottaa aukeava huuli hyppysistä kypsyneen marjan, imaisee kuohujen kaunis ilmojen ihanan ja vaipuu takaisin, ja soikeneva vesirengas kantautuu pintaa pitkin hyrskyjen helmaan.
Toiset huutavat sitä hurjan epätoivoisesti ulos maailmaan, toiset kuiskaavat sitä hiljaa itsekseen miettien; mutta se kysymys huulilla vaipuu toinen ihminen toisensa perästä kuolemaan saakka uupuneena käytettyään koko elämänsä sen arvoituksen selvittämiseen.» Ja kuin he olivat tulleet niin pitkälle, oli hän alkanut kertoa unelmiaan.