Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Se on kuin maatunutta lainehtivaa merta, jossa milloin vaipuu sen laaksoon, milloin taas kimmahtaa sen kyömyiselle selälle, josta silloin joka kerta näkyvät yhä lähempänä edessä olevat vaarat. Niinkuin muita korkeampina majakoina siintää matkamme määrä, Kolin vuoriryhmä. Se on siellä suon tiettömän taipaleen takana, ainakin peninkulman verran Juuasta Joensuuhun menevältä maantieltä.
Soi virtensä vitkaan vaikertain, pois haipui tähtien tarhaan, mut oli kuin myötänsä vienyt ois se vapausriemumme parhaan. Ja kuule! kuin kuorona vankien soi kalske nyt kahlerautain, ja Vapauden temppeli vaipuu pois, sen paikalla paikka on hautain. PERMAN P
Levottomat houreet näkyivät värisyttävän onnetonta raukkaa. Välistä hän kohoaa vuoteesta hurjasti ponnistellen, mutta vaipuu jälleen voimatonna takaisin tilallensa ja kalpeat, suonenvedon vääristämät huulet lausuvat seuraavat sortuneen sydämmen sekavat houresanat: «On katkera ... katkera tie! Mutta minun täytyy ... täytyy rukoilla ... apua!
Maria käy alla mielin, Kuni hento kukka, Jonka päähyt kumartuvi Otsan peittää tukka Kuni kukka heltehellä Nääntyväinen taipuu, Odottaen kastetta, kun Aurinkoinen vaipuu. Hauta kaunis kalliohon Hakattuna peitti Tomuverhon Latsaruksen,
Nyt hän kotons pimeydes löytää, Niinkuin henki häntä johdattais, Päivän koittees vuoteellensa vaipuu,
Olemme nähneet tuhlaajapoikaa kuvaavan maalauksen, jota emme milloinkaan voi unohtaa. Se kuvasi jälleennäkemisen hetkeä. Isä avaa pojalle hellän sylinsä; hän vaipuu alas ja kätkee siihen kasvonsa. Syvä sydämmen katumus painaa hänet maahan ja kalpeata poskea myöten ainoa mikä näkyy kasvoista vierii kyynel katumuksen ja tuskan kyynel. Se ilmaisee kaikki.
Hetket kiitää, vuos unen lailla vierii, unhon varjoihin sukukunnat vaipuu, päivät ihmisten levotonna lentää hautojen rauhaan. ELIEL ASPELIN-HAAPKYL
Magda huutaa ja suutelee hänen käsiään. Bartek heittäytyy hänen jalkoihinsa suostumuksen mukaan, ja pikku Franek suutelee hänen kättään sormi suussa. Sen jälkeen vaipuu Bartek hiljaiseen ihmettelyyn kokonansa. Minä toivon sanoo nuori rouva, minä toivon, parahin Bartekini, että te annatte äänenne minun miehelleni, eikä tuolle herra Schulbergille.
Painun vasten poveas, sydän kaihoon vaipuu; vaikka epätoivoon jäin, huolet jälleen haipuu, Pois jos käännät rusosuus lohdukkaan ja raikkaan, sulo silmäs pois jos luot, kuolen siihen paikkaan. Mit' on elo lemmetön? Yö, mi johti vaivaan. Lempi päivänpaiste on, riemun tuoja taivaan. Jo kevät riemuisa saapuu hymyin.
Katso vuoren-kärsää hoikkaa, Kuin se kummallaisna kierii, Kuules kuin se hornaa, huohuu! Louhikossa lähde kuohuu, Nurmen halki alhoon vaipuu. Kuules ... pauhu, laulun raiku! Soiko armas lemmen haiku, Olleen onnipäivän kaipuu, Jolloin, täynnä hehkuvinta Rakkautta, sykki rinta. Sävelet kun hiljaa haipuu, Vastaa niihin vuoren kaiku, Niinkuin kasku muinais-aian.
Päivän Sana
Muut Etsivät