United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin vaikertain oma pyys vyöviehkeä vaimo urhoa auttamahan, kuvaellen kaikki ne kauhut, jotk' yli kansan käy, kotimuurit kun sota sortaa: miehet kaataa miekka, ja kaupungin tuli polttaa, lapset vie vihamies, vyösorjat ryöstävi naiset. Sai uron mielen järkkymähän tuo surkeus suuri, 595 kohta hän riensi ja varrelleen asun välkkyvän vyötti.
Sillä he kuin vähät lapset tai surusurkeat lesket kilvan vaikertain kotimatkaa vain ikävöivät. 290 Moinen on vaivakin, ett' ikävystyin mennä jo miel' ois; käy monen, vaimostaan kuukaudenkaan eross' olleen, miel' apeaksi, kun viivyttää moniteljoa laivaa kaukana talvinen myrsky ja meuruavat meren aavat, meiltäpä yhdeksäs jo on mennyt vyöryvä vuosi tääll' yhä viipyissämme.
Vaan sanon seikan sen minä sulle, ja paina se mielees: näin et kiusata saa mua vaikertain, valitellen mieliks Atreun poian; hänt' ei sun sovi puoltaa suosiosuin; vihaks ystävämielt' älä multa sa muuta! Ennemmin tulis sun sitä loukata, ken mua loukkaa. Käy kera, kanssani jaa tasan valtiasarvo ja valta!
Jo alkaa päivä, yö on vihdoin mennyt, Yö pitkä, neljä päivää lakkaamatta Sodittuamme; mutta kuin se alkaa! Minusta, ruhtinatar tähtien, Sä aurinkoinen, kasvos käännä pois! Ma huoliin vaivun vaikertain, ja tuolla, Tuoll' ulkon' yhtä jäykkänä kuin ennen On vihollisen laivasto, ja meille Ei purtta kylmä aalto avuks tuo, Ja ystäväimme kohtalosta sanaa Ei tunkea voi tänne. Vait! hän herää.
Loistoon kaikki jo maat loi Eos sahramivaippa; muureja kohti he vaikertain hevot ohjasi, muulit ruumisvankkurien kera riensi. Mut ei tulijoita 697 kenkään keksinyt, ei mies, ei vyöviehkeä nainen, ennen Kassandraa, Afroditen armahan vertaa. Pergamon huipult' impi jo katsoi, koht' isän tunsi, seisovan vaunuillaan näki, airuen saattona myötä, Hektorin vuoteellaan näki muulien kuormana myöskin.
Puussapa varpusen poikue siin' oli, pienoset, piillen hyykistyi hädän all' ihan latvaan, lehtien peittoon, kahdeksan emo yhdeksäs, elon-antaja armas. Pienoset käärme ne nieli, ja piipitys surkea kuului, vaikertain polopoikasiaan emo lenteli eestaas, vaan, kerält' oieten, siipeen kyy kävi vaitelevaista.
Tuostapa vanhemmat kotilinnass' Alkyoneksi 561 mainita alkoivat Kleopatraa, kosk' emo itki vaikertain polokohtaloaan kuin alkyon-lintu, pois kun ryösti ja vei hänet ampuja Foibos Apollo.
Soi virtensä vitkaan vaikertain, pois haipui tähtien tarhaan, mut oli kuin myötänsä vienyt ois se vapausriemumme parhaan. Ja kuule! kuin kuorona vankien soi kalske nyt kahlerautain, ja Vapauden temppeli vaipuu pois, sen paikalla paikka on hautain. PERMAN P
Vanhus vaikertain kädet nosti ja löi, repi päätään, ääneen tuskissaan valitellen huusi ja kutsui armast' aaluvataan; mut portin eess' yhä seisoi Hektor, jäykkänä mieli, Akhilleun kohdata aikoin.
Kuin Afrodite kultainen, tytär kukkea Briseun, kun näki Patroklon tylyn vasken viiltämät vammat, vaipui vaikertain yli ruumiin, parmahiansa raateli, hohtelevaa repi kaulaa, muotoa sorjaa, itkien immyt noin jumalainen vaiteli, virkkoi: "Armas Patroklos, minun koidon ystävä kallein!