United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
FLAVIUS. Pois, kotihinne, laiskat juhdat! Pois! Pyhäkö nyt on? Ettekö te tiedä. Ett' ilman ammattinsa merkkiä Käs'työläiset ei ulkon' arkipäivin Saa liikkua? Mik' elinkeino sulla? 1 PORVARI. Ma, hyvä herra, olen salvumies. MARULLUS. Miss' etunahkasi ja kulmapuusi? Miks sulla pyhävaattehet on ylläs? Te, ystävä, mit' ammattia te?
Kuuluu kellot, kalkkanat, Ulkon' orhit kuopivat, Talohon käy kosijoita: Tyttö, säpsähtäen noita, Heräjääpi aitastaan Ylkävierait' ottamaan: Silmäns' unen sikkarassa, Korvans' unen kokkarassa, Pääns' on turrin tarrillaan, Suunsa mirrin marrillaan: Kosiotpa peljästyvät, Ovest' ulos peräyvät, Ratsuin kellot helkähtää: Tyttö parka yksin jää.
Jo alkaa päivä, yö on vihdoin mennyt, Yö pitkä, neljä päivää lakkaamatta Sodittuamme; mutta kuin se alkaa! Minusta, ruhtinatar tähtien, Sä aurinkoinen, kasvos käännä pois! Ma huoliin vaivun vaikertain, ja tuolla, Tuoll' ulkon' yhtä jäykkänä kuin ennen On vihollisen laivasto, ja meille Ei purtta kylmä aalto avuks tuo, Ja ystäväimme kohtalosta sanaa Ei tunkea voi tänne. Vait! hän herää.
Tuoll' ulkon on härmää ja lunta, Ne peittävät pellot ja haat, Jo ilmojen laulukunta On jättänyt meidän maat; Ei tunnu tuttua kieltä, Ei riemun aihetta näy, Vaan myrsky se huokuu sieltä Ja talvinen tuisku käy.
Mut kartanolla ulkon' on riemu julkinen: Siell' istuu kansan kesken mies vanha laulellen, Ja korkealle laulu se kaikuu pilvihin... Kentiesi tuossa oisi iloksi suurtenkin. Ja salin ovi kohta se loistoss' aukeaa, Ja nuorukainen vanhust' esillen taluttaa; "Paraimmat laulut, ukko, nyt laske soimahan, Kevättä laula mieliin, iloa rintahan!"
Edessä teidän armonne, sen arvaan, Hän kielens' alas sydämeensä nielee Ja aatoksissaan haukkuu. EMILIA. Syyt' ei sulla Sanoa tuota. JAGO. Eipä vainen! Ulkon' Olette niinkuin kuvat, kotoisalla Kuin porokellot, kyökissänne pedot, Paheessa pyhät, loukattuina pirut, Hotikot töissä, maaten työtyrit. DESDEMONA. Hyi suas, parjaaja!
"Niin juuri: armaani, kultaseni, miksis viivyit kauan ulkon'?" "Niin lempeästi, niin hiiden lempeästi! Entäs sitten, kun mieli tekee uutta hattua tai parasollia ja niin edespäin, niin voi vietävä kuinka kauniisti hän pyytää! Olispa peto, joka kieltäisi. Ei, veikkoni, toista on nainen miehen elämä, toista. Vaan kuinka on sinun laitasi?" "Aivan sama.
Ah! ulkon' ompi talvi, niin Sisällä myöskin vaan; Jos kulkis maihin äärimpiin, Sen kohtais ainiaan. Jos lämpenis, maa vihertäis, Ja päiv' ois kirkkahin, Yht' autioksi, kylmäks' jäis Poveni kumminkin. Kevääni oi! en riemuas Saa nähdä uudestaan; Aurinko syömmen, haudastas Et koita milloinkaan. Mun sielun' sun ol', tunteen' sun, Eloni elämäs. Nyt yksin kaipuu viel' on mun, Muut veit sä mennessäs.
Ja kuitenkahan riemu ei tunnu riemullen; jotakin siellä puuttuu, mut mit', ei tiedä ken. Ilveillään, lauletahan, hymyillään, tanssitaan, vaan tavan vuoks' on kaikki ja teeskeltyä vaan. Mut kartanolla ulkon' on riemu julkinen; siell' istuu kansan kesken mies vanha laulellen, ja korkealle laulu se kaikuu pilvihin ... kentiesi tuossa oisi iloksi suurtenkin.
Johon Jeanne alakuloisesti vastasi: Minkäs sille voin? Olen kuin "Massacre" viimeisinä päivinään. Eräänä aamuna tuli Rosalie hänen huoneeseensa tavallista aikaisemmin ja, pannessaan hänen yöpöydälleen kahvin, sanoi hän: Juokaas pian ny'! Denis on tuoll' ulkon' oottamass'. Me lähdemm' kaikk' Peuples'iin, sill' mun on sinn' asiaa. Jeanne luuli pyörtyvänsä, niin liikutetuksi tuli hänen mielensä.