United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä sinä nyt hommaat? kysyin häneltä. Kantelen näitä ilmoituksia. Mitä ilmoituksia ne ovat? Siellä seurahuoneella on muuan laulukunta, useita naisia ja pari herraa ruotsalaisia tahi mitä he lie ja he pitävät laulantoa ja soitantoa joka ilta; heidän ilmoituksiaan nämä ovat. Minne sinä olet menossa? Ursinille. No, meillä on siis sama matka? Vietkö sinä noita sinne! No, sinne toki, jos minnekään!
Torvien tornista puhalluksella "tervetultua", joka jokaiselle tulijalle kaikuu, on jo jotain vieraan suosimista ja ylevää, sekä tekee iloisen vaikutuksen. Seuraavana iltana tervehtää häntä tavallisesti kaupungin laulukunta jollakin serenaadilla hänen akkunansa takaa.
Syksy sortaa seutujamme, Kukkanurmet kuihduttaa, Verhot riisuu vaaroiltamme, Laaksoin lemmen lauhduttaa. Myrsky riehuu raivosasti, Aallot vyöryin ankarasti Rannikoille roiskuaa. Pois on luonnon laulukunta Lämpömaihin lentänyt, Taivas synkkä luopi lunta, Talvi saapi voiton nyt; Vaan kun uusi kevät koittaa, Talvelta se vallan voittaa, Het' on luonto herännyt,
Oli Juhannus-päivä, usea vuosi sen jälkeen kuin olin kouluni lopettanut. Esteri ja minä olimme jo kolme vuotta sitten käyneet rippikoulumme, ja käyneet sen kunnialla. Iltapäivä oli käsissä, vanhempani olivat menneet huokuulle kirkkopäivällisen syötyään, ja minä tunsin itseni niin yksinäiseksi. Lähdin kävelemään Pohjalammia kohden. Muistelin siinä kävellessäni lapsuuteni ihania päiviä, vaikka eihän elämä vieläkään minusta juuri murheen laaksolta tuntunut. Illan ihmeellinen rauha ei ollut vaikuttamatta mieleeni, kun siinä kuljin tunnettua, kiemurtelevaa metsäpolkua lehtevän koivumetsän kautta. Hyräilin itsekseni ja ajattelin: voi kuin kaunis sentään on tämä maailma! Vieno tuulen-henki suhisi puiden latvoissa, metsän murheeton laulukunta piti juhannusjuhlaa sinisen korkeuden hohtavassa salissa. Muistan kuinka huoleton nuorukainen silloin imi itseensä luonnon povessa tykkivää elämää. Ei siinä ollut vielä silloin murheellisia muistoja häiritsemässä, ei harkinnon kylmä sekaantuminen, ei aineellisuuden jäinen himo häirinnyt luonnon iki-ihanuutta heijastumasta nuorukaisen povessa.
Outo tunne valtasi silloin kirkkoväen, joka yhtyi tuohon keväiseen seuraan. Kun laulajain sävelet vaikenivat, jatkoi niitä tornista kajahtelevat kellot. Niin saapui väkijono temppeliin. Lehterille, vastapäätä alttaria, asettui laulukunta johtajineen. Tuskinpa milloinkaan ennen seurakuntamme kirkko oli ollut niin kauniiksi kukilla ja lehväksillä koristeltu kuin sinä Juhannuksena.
Koirista palaa yksi toisensa perään takaisin ja kyyristyy nukkumaan, mutta susien laulukunta jatkaa vielä pensastoissa virttään, ja jotkut vähemmän kokeneet hurtat pysyvät hereillä ja levottomina.
Laulua, kanuunan laukauksia, kellonsoittoa kuului, huudettiin "eläköön" ja ... vaunujen oven eteen ilmaantui muuan laulukunta valkeisiin vaatteisiin puettuja neitosia, erinomaisen kauniita kaikki, vaan muuan oli muita ihanampi niinkuin aurinko on tähtejä kirkkaampi.
Räätäli Saksmanni, jonka laululahjoja yleensä koko pitäjäässä kiitettiin, alotti; siihen yhtyi Sunkreini huononpuoleisella äänellänsä, isäntä ja vihdoin emäntäkin ynnä helevä-ääninen Johanna piika. Renkipojat istuivat sänkyjensä laidalla, mutta kellähtivät jo ennen ensimmäisen virren loppua pitkäkseen. Oli se tosin yksi-ääninen laulukunta; vaan sitä yksimielisemmästi veisasivat kaikki.
Tuoll' ulkon on härmää ja lunta, Ne peittävät pellot ja haat, Jo ilmojen laulukunta On jättänyt meidän maat; Ei tunnu tuttua kieltä, Ei riemun aihetta näy, Vaan myrsky se huokuu sieltä Ja talvinen tuisku käy.
Kaiverrusten pohjat oli tarkasti mustaksi maalattu, ja kirjaimet ja numerot näkyivät niin selkeinä kuin painetut ikään. Kun kaikki oli valmista, laulukunta vielä lauloi: 'Mä kuljen kohti kuolemaa. Laulun loputtua lähdettiin haudalta. Kellotkin kirkon tornissa lakkasivat soimasta.