United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Syksy sortaa seutujamme, Kukkanurmet kuihduttaa, Verhot riisuu vaaroiltamme, Laaksoin lemmen lauhduttaa. Myrsky riehuu raivosasti, Aallot vyöryin ankarasti Rannikoille roiskuaa. Pois on luonnon laulukunta Lämpömaihin lentänyt, Taivas synkkä luopi lunta, Talvi saapi voiton nyt; Vaan kun uusi kevät koittaa, Talvelta se vallan voittaa, Het' on luonto herännyt,
Elon syksy ihmisenki Kukoistuksen kuihduttaa; Majastaan pois muuttaa henki, Omansa jo ottaa maa; Mutta toinen kevät tuolla Hautatarhan takapuolla Autuaampi aukeaa. Luistin-retki. Yöllä lampi kannen sai Mikäs meitä estää Luistamasta? totta kai Tuo jo alla kestää; Joutukaa nyt veikkoset, Ottakaapa luistimet! Voi kuin kirkas onkin jää!
Hän kauan vuotti Ensimäistä sulhoaan, Uskollisna aina luotti Antin rakkauteen vaan, Kunnes viimein kertoi maine, Että Antin kätki laine. "Riutuneena kuni kukka, Jonka myrsky kuihduttaa, Surkastui nyt Anna rukka, Kantain tuskaa kauheaa. Kaiken lohdutuksen hylkää, Itkien vaan kuollutt' ylkää.
Olina oli, kuten jo on sanottu, kuihtunut elämä, hän ei voinut antaa eikä vastaanottaa; hän taisi vaan kuihduttaa sielua tai olla kuin kekäle jokaisen äkillisen mielenliikutuksen vieressä. Viimeksimainittu kohta tuli tavaksi hänen ja pojan välillä.
Lieke kaunokainen Valaa purppuraa, Punahiilen kultaa, Ahjon aukioon, Kutoo kultakukkaa Hiilen hulpioon. Niinpä hiilus hehkuu, Liekki leikitsee, Ahjo tulta huokuu, Syttä suutelee Valkeainen vieno, Hohde punertaa, Liesi liehuellen Tulta ammentaa. Mutta tuli tuima Ahjon kuluttaa, Hiilet hehku syöpi, Kukat kuihduttaa: Leikki liekkiperhon, Pettäväinen tuo, Suuteloissa surman Polttavaisen suo.
Eiväthän ne ole verisiä tällaiset draamat, mutta kuinka ne mahtavat kuihduttaa ja imeä pois elämän ytimen. Se, joka kärsii, eihän hän voi ottaa ainoatakaan askelta eteenpäin, hänen täytyy jäädä tyytymättömyytensä hivuttavaa tautia sairastamaan ja litistyä velvollisuudentuntonsa painon alle. Ja tuo äänetön kärsimys se tässä on niin suurta, sanoi Olavi itsekseen.
MAECENAS. Nyt Antonion täytyy hänet jättää. ENOBARBUS. Ei koskaan! Sit' ei tee hän! Tuot' ei naista Voi ikä kuihduttaa, ei tottumuskaan Vähennä hänen sulojensa voimaa. Muut naiset halun tyydyttäissään tympää, Tää ravitessaan synnyttää vain nälkää; Niin paheen jalostaa, ett' irstailunsa Pyhiltä papeilta saa siunauksen.