Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Ehkäpä armas Lie ikävästä Kuihtumaisillaan, Oi, sano, oi! Yöllä lampi kannen sai; Mikäs meitä estää Luistamasta? totta kai Tuo jo alla kestää; joutukaa nyt, veikkoset, Ottakaapa luistimet! Voi kuinka kirkas onkin jää! Kelpaa tuolla koittaa, Parahin ken ennättää, Kenpä toisen voittaa! Jää on vahva kylläkin, Luistimet siis jalkoihin!
Näytti kuin olisi se vihattu kappale loikastunut ulommas, jolle äsken näytti niin kovasti äkää olevan, että oli purra ja pistää. Kun hän laskeusi pois, niin me kävelemään ulos ja menimme kotiin. Kotona isä torui minua ja sanoi, että »ei oteta Tapania kirkkoon enään, kun ei malta olla yhdessä kohti». Vaan minä ajattelin, että ottakaapa jos tahansa, ikäväpä tuolla on ollakin.
Pojat nuoret ottakaapa Itsellenne pari, Ei nyt auta jouten olla, Vaikk' ois kuinka vari. Nuo tytöt, jotka istuvat Ja tanssia ei taia Istukaa kun istutten, Mutt' eihän teitä naia! Kun pelimanni pelaapi Ja viulun ääni soipi, Kyllä vielä nuoret miehet Tanssia nyt voipi. Kansanrunoilia Alpertti Kukkonen on tätä nykyä Hinkkala nimisen talon omistajana Rautalammilla.
Elon syksy ihmisenki Kukoistuksen kuihduttaa; Majastaan pois muuttaa henki, Omansa jo ottaa maa; Mutta toinen kevät tuolla Hautatarhan takapuolla Autuaampi aukeaa. Luistin-retki. Yöllä lampi kannen sai Mikäs meitä estää Luistamasta? totta kai Tuo jo alla kestää; Joutukaa nyt veikkoset, Ottakaapa luistimet! Voi kuin kirkas onkin jää!
Sitten hän kohotti päätään: "He ovat leiriytyneet noitten kallioiden juurelle", sanoi hän, osoittaen kädellään vasemmalle pimeään. "Huomisaamuna varhain he ovat täällä, ennen auringon nousua." "Ahaa, te olette siis tavannut heidät!" huudahti Peter iloisesti. "Siksi te ette hämmästynyt ollenkaan löytäessänne minut täällä. Ottakaapa naukku!" Hän otti pienen pullon povestaan ja ojensi sen vieraalle.
"Koska teidän tuohisenne nyt ovat tyhjät", virkkoi hän hymysuin, "niin ottakaapa niihin sammalia, että saadaan sammaltaa uudet huoneemme." Noh, tuohan oli puhetta, jota kelpasi kuulla. Pian oli kaunis sammalikko etsittynä, ja tuohiset täynnä sammalia. Vaikka me nyt olimme sivistyksen kannalla olevain kansakuntain asemalla, tahtoi tuo vanha Irokesiläisluonne meitä kuitenkin aikaväliin tavata.
Nuohan olivat niitä aatteita, joita he olivat kirjasissaan lausuneet, mutta tämän miehen suussa ne kuitenkin tuntuivat uusilta. Onhan vähän omituista, että teillä on enemmän uskoa ja luottamusta kuin minulla, vaikka pitäisi olla päinvastoin. Ottakaapa kahvia vielä, kehoitti Kari. Se oli mainio se teidän kesällinen runonne, sitä Helsingissä kaikkialla luettiin ja ihailtiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät