United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Useat meistä hyppäsivät vallihaudoista, me kiipesimme piikkilankaesteiden yli, menimme puolitiehen vihollisen juoksuhautoja kohti ja tapasimme siellä saksalaiset, jotka olivat tulleet meitä vastuuseen. Tervehdimme toisiamme, toivotimme onnea ja joulurauhaa ja jakelimme toisillemme lahjaksi sanomalehtiä, tupakkaa ja muita lahjoja."
Mukanamme oli ne kymmenen miestä, jotka kapteeni oli isännältäni tilannut ja jotka nyt olivat kaikki tavallisen iloisella mielellä kestitsemisistämme. Me menimme kajuttaan kapteenin tykö. Miehet hyväksyttiin, kirjoitettiin laivan kirjoihin ja saivat luvatun 40 doll. palkkaa, ja siitä he olivat ylenmäärin iloisia.
Minä olen varma, että hallitsin varsin hyvin, ennenkuin menimme naimisiin. Löytyy todistuksia", sanoi äitini nyyhkyttäen; "kysy Peggotylta, enkö minä tullut oikein hyvästi toimeen, kun ei kukaan sekaantunut asioihini!" "Edvard", lausui Miss Murdstone, "laita, että tästä tulee loppu. Minä lähden huomenna". "Jane Murdstone", sanoi hänen veljensä, "ole vaiti!
"Niin kyllä ja oppineita pitää kaikista nykyään tulla; niin ei ollut ennen muinoin ja kelpo kansaa silloinkin oli hä, hä kapteeni ei ollut tuhma hänkään. Minä muistan hänen vänrikki-ajoiltaan Saksassa ja Norjassa; hän oli mies täynnä henkeä ja elämää! Tulkaa, pojat, sanoi hän, hakatkaa päälle, sanoi hän, kuin hiiden pojat, sanoi hän, ja me menimme.
Seuraavana päivänä hän tuli erään hyvän ystävän kanssa jälleen tyköni, ja me menimme molemmin takuusen sen vaaditun summan edestä. Kaksi kuukautta tämän jälkeen jätti patrooni S kaiken omaisuutensa velkamiesten keskenänsä jaettavaksi.
»Että olitte maisterin kanssa menneet siitä ohitse jäälle päin. Hän niin kummasteli, ettei rouva silloin vielä ollut kotona ja tahtoi, että rehtorin pitäisi lähteä hakemaan.» »Mihin aikaan se oli?» »Tuossa seitsemättä käydessä, koska löi kello kuus juuri siinä, kun Leisténiin menimme.» »Kuuliko Miina, mitä rehtori vastasi rouva Leisténille?»
Tuomiokirkosta menimme katsomaan Ivan Velikijn tornia ja sen vieressä olevaa "Tsar-kolokol'ia". Sanotusta tornista tarjouu eteemme näköala Moskovasta, "jota ei milloinkaan unohda", kuten nykyinen Ruotsin kuningas kuuluu sanoneen, kun hän kruununprinssinä ollessaan kävi tornissa. Mutta mikähän merkillinen laitos se "Tsar-kolokol" sitten on? kysynee joku.
Syötyämme ehtoollisen menimme takaisin entisiin majoihimme eli hökkeleihimme tyytyväisinä, ajatellen ja toivoen parempia aikoja. Joulukuun 25 päivän, ensimmäisen joulupäivän aamulla saimme käskyn valmistaa itseämme poislähtöön. Puolipäivän aikaan lähdimme marssimaan eteenpäin suurta Sofiaan vievää maantietä Arab-Konak'ia kohden. Marssittuamme muutaman virstan pysäytettiin kolonnat maantielle.
Tuohon ahdelmukseen oli kokoontunut talvisaikana tavallista enemmän lunta. Vaikka muualla jo oli aivan paljasta, oli tässä vielä paha kuoppainen, likainen lumikinos. Tuossa hakkasi paraillaan kaksi miestä viimeisiä talvenjäännöksiä, ja olivat sulkeneet kadun käsirattaillaan. Surusaatto seisattui. Sotamiehet astuivat rivakkaasti eteenpäin, minä seurasin, ja niin menimme surusaaton ohitse.
Mieltäni alkoi niin kaihottaa ja Elinani näytti minusta äkkiä niin vieraalta, että melkein ihmettelin, että hän oli minun lemmikkini. Kuin hän huomasi, että minä kyselevin silmin katsoin häneen, niin hän loi silmänsä maahan ja tarttui käsivarteeni. Tulimme Holtin talon luo. Elina ei tahtonut mennä sisään, vaan ehdotti että pitkittäisimme kävelyämme. Käännyimme ja menimme takaisin järveä kohti.